11.8.2025 09:30 Susijengi saalisti perjantaina Jyväskylästä hakemallaan Belgia-voitolla Suomen miesten maajoukkueen historian kaikkien aikojen 499. maaotteluvoiton. 500 voiton rajapyykin häämöttäessä on oikea aika tehdä katsaus miesten maaotteluhistoriaan läpi vuosikymmenten.
Miesten koripallomaajoukkueen historiaan mahtuu koko joukko ikimuistoisia hetkiä. Kuvat: Ville Vuorinen / Susijengi, Tomi Kaminen / Koripalloliitto & SKL-arkisto.
Suomalaisen sarja- ja maajoukkuetoiminnan historia käynnistyi riitaisissa merkeissä, kun helmikuussa 1939 perustettu Suomen Koripalloliitto ja lajin omaan repertuaariinsa ottanut Suomen Pesäpalloliitto kiistelivät siitä, kummalla on oikeus pyörittää organisoitua koripallotoimintaa Suomessa.
Pesäpalloliitto lähetti oman joukkueensa Liettuassa järjestettyihin koripallon EM-kisoihin. Virolaislähtöisen pelaaja-valmentaja Alois Suurnan johtama joukkue hävisi kaikki kahdeksan otteluaan selvin lukemin, jonka jälkeen suomalaisen koripallon kehitystyö seisahtui sotavuosien ajaksi.
Suomi lähetti ensimmäisen miesten maajoukkueensa yhteentoista vuoteen EM-kisoihin vuonna 1951, jolloin kisat järjestettiin Pariisissa. Eino Ojasen valmentama ja mm. Raimo ”Spike” Lindholmin tähdittämä joukkue peittosi perättäisissä otteluissa Tanskan, Itävallan, Hollannin, Skotlannin ja Tanskan ja vielä loppusarjassa Länsi-Saksan ja uudelleen Hollannin sijoittuen lopulta yhdeksänneksi.
Koripallo sai Suomessa lisää tuulta purjeisiinsa Helsingin 1952 kesäolympialaisten myötä. Matti Simolan valmentamat sinivalkopaidat hävisivät kaikki kolme kisaotteluaan (Meksiko, Neuvostoliitto, Bulgaria), mutta kisat toivat Helsinkiin koko joukon lajin pioneereja, mm. Clyde Lovelletten (Yhdysvallat), Otar Korkian (Viro/Neuvostoliitto), Adesio Lombardon (Uruguay) ja Juan Gazsón (Argentiina).
1950-luvun edetessä Suomi vakiinnutti paikkansa miesten arvokisatasolla. Joukkue pelasi olympialaisten jälkeen vuosien 1953, 1955, 1957 ja 1959 EM-kisoissa sijoittuen parhaimmillaan kymmenenneksi. Tuleva suurvalmentaja Kalevi Tuominen debytoi EM-kisajoukkueen peräsimessä 1957 Sofiassa ja joukkue esitteli suomalaiselle urheiluyleisölle Timo Lampénin, Timo Suvirannan ja Seppo Kuuselan kaltaisia tulevia legendoja.
1960-luvulla koitti suomalaisen koripallon ensimmäinen kulta-aika. Edellisen vuosikymmenen arvokisaputkesta tietotaitoa kerännyt Kalevi Tuominen toivotti 60-luvulla maajoukkueeseen erityisesti aikansa suurseuran, Pentti Salmen valmentaman Helsingin Kisa-Tovereiden pelaajien ympärille kootun joukkueen.
Yhä edelleen uraansa jatkanut 1950-luvun koripalloikoni Timo Lampén toivotti vierelleen joukkueeseen tervetulleeksi mm. Liimon veljekset Karin ja Martin, pelinrakentajavelho Jorma Pilkevaaran, järkälemäisen Pertti Laannin sekä ensimmäisenä suomalaisena eurooppalaisilla ammattilaiskentillä debytoineen Teijo Finnemanin.
Kaksien lupauksia herättäneiden EM-kisojen jälkeen Suomi-koriksen suuruuden vuodet käynnistyivät 4.-13. kesäkuuta 1964 Sveitsin Genevessä järjestetyissä olympiakarsinnoissa, joissa Suomi voitti kuusi perättäistä ottelua ja lunasti liput Tokion olympialaisiin. Tokiossa suomi päihitti Etelä-Korean, Uruguayn ja Australian ja päätyi 11. sijalle. Tokiossa Suomi kohtasi myös mm. Yhdysvallat (Bill Bradley, Larry Brown) ja Jugoslavian (Radivoj Korac, Ivo Daneu).
Tarina ”Geneven ihmeestä” ja Tokion olympiakisoista on luettavissa täällä.
Vuonna 1967 kansainvälinen koripalloliitto FIBA myönsi Suomelle sen ensimmäiset EM-kisat. Helsingissä ja Tampereella järjestetty suurtapahtuma oli katsojamenestys ja isäntäjoukkue haki kotiyleisönsä edessä mm. Hollannin, Romanian, Espanjan, Belgian, Israelin ja sensaatiomaisesti EM-hopealle päätyneen Tshekkoslovakian päänahat.
Suomi sijoittui kisoissa kuudenneksi, mikä on edelleen miesten maajoukkueen kaikkien aikojen paras EM-kisasijoitus. Turnauksen tähdistöviisikkoon valittiin pallovelho Jorma Pilkevaara, mestari-Neuvostoliiton tähtipelaajat Sergei Belov ja Modestas Paulauskas sekä Tshekkoslovakian Jiri Zednicek ja Jiri Zidek.
Jouko Vuolteen kirjoittama kronikka vuoden 1967 EM-kisoista on luettavissa täällä.
1960-luvulla Suomen urotekoihin johdattanut ensimmäinen suuri suomalainen koripallosukupolvi vetäytyi kentiltä vähitellen 1960–70-lukujen taitteessa ja teki tilaa seuraajilleen. Maajoukkueen otti päävalmentajan ominaisuudessa komentoonsa mormonilähetyssaarnaajana Suomeen saapunut yhdysvaltalainen Robert ”Petteri” Petersen, jonka lisäksi päävalmentaja toimi Kauko Jämsén.
Uudesta sukupolvesta kohosi 1970-luvun alussa esille useita myöhempiä Suomi-koriksen ikoneita, kuten Klaus Mahlamäki, Kari Rönnholm, Kalevi ”Monni” Sarkalahti ja Ilpo Rissanen, mutta niin EM- kuin olympiakarsinnoissakin Suomen tie jäi moniksi vuosiksi lyhyeksi.
Vuosikymmenen ikimuistoisin maajoukkuehetki nähtiin toukokuussa 1977 Helsingin Messuhallissa järjestetyssä EM-karsintaturnauksessa, jota itse presidentti Urho Kekkonen kunnioitti läsnäolollaan. Itävalta-, Romania- ja Turkki-voittojensa jälkeen Suomi pelasi EM-kisapaikan kannalta ratkaisevan ottelunsa Puolaa vastaan ja oli varsinaisen peliajan viimeisen minuutin alkaessa kuusi pistettä tappiolla. Tuolloin ottelun kuuluttaja Jasu Laakso villitsi kotikatsomon hurmokseen: Suomi vei varsinaisen peliajan lopun 6–0 ja päihitti Puolan 96-94.
Päihitettyään kotikarsinnoissaan vielä Unkarin Suomi selvitti tiensä ensimmäisiin EM-kisoihinsa kymmeneen vuoteen. Belgiassa järjestetyissä vuoden 1977 EM-kisoissa arvokisadebyyttinsä tekivät Sarkalahden ja Mahlamäen lisäksi mm. Heikki Kasko, Tapio Sten, Antti Zitting ja Anssi Rauramo.
Suomi voitti EM-kisojen seitsemästä ottelustaan yhden ja sijoittui 10. sijalle. Samoissa kisoissa pelasivat mm. mestari-Jugoslavian sankarit Drazen Dalipagic, Zoran Slavnic ja Kresimir Cocic, hopeaa vieneen Neuvostoliiton Sergei Belov ja 221-senttinen Vladimir Tkatshenko sekä Italian varhainen koripallolegenda Dino Meneghin. Vuoden 1977 tapahtumista on luettavissa lisää täältä.
1980-luku oli suomalaisessa seurajoukkuekoripallossa ikimuistoista aikaa. Etenkin Helsingin NMKY:n, Torpan Poikien ja vuosikymmenen lopulla menestysvuotensa aloittaneen KTP:n kamppailut keräsivät innostunutta koripalloväkeä niin katsomoihin kuin tv-vastaanottimien äärelle. Samaan aikaan Suomen naisten maajoukkue ylsi 80-luvulla EM-kisoihin kolme kertaa Lea Hakalan johdolla.
Miesten maajoukkuekoripallossa 1980-luvun alku oli siirtymäaikaa. Vuoden 1977 urotekoihin yltänyt sukupolvi Antti Zittingistä Heikki Kaskoon ja Risto Lignellistä Timo Saarelaiseen ja Mikko Koskiseen vetäytyi vähitellen kentiltä. Äänekoskelaislähtöinen Jouko Heikkinen kunnostautui aikakautensa ”teräsmiehenä”, jonka pelattujen maaotteluiden ennätyksen rikkoi vasta Tuukka Kotti kolme vuosikymmentä myöhemmin.
Vuonna 1983 Robert Petersen ja Kari Liimo siirsivät päävalmentajan manttelin naisten maajoukkueen päävalmentajana kunnostautuneelle 36-vuotiaalle Eero Saariselle, joka ymmärsi kansainvälisen koripallon kehityssuunnan ja alkoi vaatia hiljalleen nousevalta 1960-luvulla syntyneiden sukupolvelta entistä suurempaa sitoutumista ammattimaiseen koripalloharjoitteluun.
Suomen yritykset EM- ja olympiakarsinnoissa jäivät läpi 1980-luvun ohuiksi, mutta Saarinen sai vuosien aikana iskostettua joukkueeseen hiljalleen omaa valmennusfilosofiaansa ja opetti maajoukkueen tavoille koko joukon pelaajia, joista tultaisiin vielä kuulemaan – mm. Kari-Pekka Klinga, Sakari Pehkonen, Jari Raitanen ja Pekka Markkanen.
Aivan kuten Saarinen oli ottanut 1980-luvun alussa päävalmentajan tahtipuikon Peterseniltä ja Liimolta, teki Saarinen joulukuussa 1991 tilaa Helsingin NMKY:n kolmeen Suomen mestaruuteen johdattaneelle 33-vuotiaalle Henrik Dettmannille.
Dettmann jatkoi Saarisen viitoittamaa tietä ja alkoi Robert Petersen apuvalmentajanaan kohottaa maajoukkueen vaatimustasoa entisestään. 1980-luvulla debytoineet Klinga, Pehkonen ja Markkanen loistivat päärooleissa, kun Dettmannin Suomi käynnisti vuosien 1993-94 EM-karsinnat kukistamalla Venäjän ja Bosnia-Hertsegovinan ääriään myöten täydellä Helsingin urheilutalolla ja Ukrainan kaukana Nikolajevissa. 1970-luvulla syntyneistä joukkueessa kunnostautuivat mm. Martti Kuisma, Markku Larkio ja Jyri Lehtonen.
Kolmella voitolla alkaneet karsinnat johdattivat Suomen Ateenan kesän 1995 EM-kisoihin, jotka olivat maajoukkueelle ensimmäiset arvokisat 18 vuoteen. Ateenassa kyyti oli kuitenkin kylmää, kun Suomi hävisi kaikki kuusi otteluaan osoituksena koripallon yhä kiihtyvästä ammattimaisuudesta.
Ateenan kisat muistetaan myös ensimmäisten eurooppalaisten NBA-tähtien vahvasta läsnäolosta. Mukana Ateenassa olivat mm. Liettuan Arvidas Sabonis ja Sarunas Marciulionis, Jugoslavian Predrag Danilovic ja Vlade Divac sekä Kroatian Toni Kukoc ja Dino Radja.
Dettmann jatkoi maajoukkueen peräsimessä aina vuoteen 1997 asti, jolloin Saksan miesten maajoukkue rekrytoi hänet päävalmentajaksi. ToPon kolmeen SM-kultaan johtanut Aaron McCarthy otti viestikapulan Dettmannilta, mutta 1990-luvun lopun EM-karsinnat päättyivät Suomen osalta pettymyksiin.
2000-luvun alussa suomalaisen koripallon asema näytti sikäli hyvältä, että Hanno Möttölä oli juuri debytoinut NBA:ssa ensimmäisenä suomalaisena koskaan ja Teemu Rannikosta oli kasvamassa Suomelle eturivin Euroliiga-pelaaja. Ari Tammivaaran luotsaama maajoukkue ei kuitenkaan selvinnyt EM-karsinnoista EM-kisoihin asti ja Suomi sijoitettiin vasta perustettuun ”Euroopan maajoukkueiden B-divisioonaan” pelaamaan mahdollisuudestaan pelata EM-kisoja.
Henrik Dettmann palasi vuonna 2004 miesten maajoukkueen päävalmentajaksi ja alkoi ensimmäisenä työnään sitouttaa avainpelaajiaan pitkän tähtäimen projektiin, jonka tarkoituksena oli palauttaa Suomi EM-kisatasolle. Möttölä, Rannikko, Jukka Matinen, Antti Nikkilä ja 1980-luvulla syntyneet Tuukka Kotti, Kimmo Muurinen, Shawn Huff sekä kesällä 2007 NBA:han varattu Petteri Koponen muodostivat rungon joukkueelle, joka kesällä 2007 palautti neljän vuoden korpitaipaleen jälkeen maajoukkueen B-divisioonasta EM-karsintoihin.
Vuosien 2008-09 aikana Suomi pelasi kaksitoista EM-karsintaottelua, joista voitti viisi. EM-kisaportit eivät auenneet, mutta Suomi osoitti koripalloilevalle Euroopalle myrskyn merkkejä kukistamalla karsinnoissa vuoden 2009 EM-hopeamitalisti Serbian (Milos Teodosic, Nenad Krstic), vuoden 2005 EM-pronssimitalisti Ranskan (Tony Parker) ja vuoden 2006 MM-kisoissa yhdeksänneksi sijoittuneen Italian (Andrea Bargnani, Marco Belinelli).
Dettmannin, Möttölän ja Rannikon vuonna 2004 käynnistämä kehitystyö palkittiin ensimmäisellä arvokisapaikalla kuuteentoista vuoteen, kun FIBA laajensi EM-kisoja 16 joukkueesta 24 joukkueeseen kesällä 2011. Kapteeni Hanno Möttölästä (s. 1976) kuopus Sasu Saliniin (s. 1991) asti ulottuva, Susijengiksi nimetty joukkue sijoittui Liettuan EM-kisoissa yhdeksänneksi kaatamalla Bosnia & Hertsegovinan (Mirza Teletovic), Georgian (Zaza Pachulia) ja Montenegron (Nikola Pekovic).
Kesällä 2013 Susijengi keräsi 3000 suomalaisfania Koperin alkulohkoon ja haki viidestä ottelustaan neljä voittoa kukistamalla MM-hopeamitalisti Turkin (Hidayet Turkoglu), naapurimaat Ruotsin (Jonas Jerebko, Jeffery Taylor) ja Venäjän (Aleksei Shved) sekä koripallojättiläinen Kreikan (Vassilis Spanoulis). Kisat päättänyt Slovenia-voitto petasi Susijengille villin kortin vuoden 2014 Espanjan MM-kisoihin, joihin saapui 10 000 suomalaisfania seuraamaan mm. Ukraina-voittoa ja ottelua Yhdysvaltoja (mm. Stephen Curry, James Harden, Derrick Rose) vastaan.
Vuoden 2015 EM-kisoissa Montpellierissä ja Lillessä Susijengi voitti alkulohkossaan Bosnian ja Venäjän ja kiusasi neljännesvälierässä sittemmin mitalipeleihin edennyttä Milos Teodosicin ja Miroslav Raduljican Serbiaa 32 minuuttia, kunnes Petteri Koposen loukkaantumisen myötä serbit ottivat ohjat ja lähtivät puolivälieriin.
Syyskesällä 2017 FIBA myönsi Suomelle yhden saman vuoden EM-kisojen neljästä alkulohkosta. Susijengin aiemmat arvokisaotteet ja saman kesän draftissa NBA:han varatun Lauri Markkasen nouseva tähti houkuttelivat Helsinki Areenalle viisi täyttä katsomoa, jotka saivat tuulettaa voittoja Puolasta (A.J. Slaughter, Mateusz Ponitka), Kreikasta (mm. Ioannis Bourousis, Georgios Printezis), Islannista ja EM-pronssimitalisti Ranskasta (mm. Boris Diaw, Evan Fournier). Helsingissä Susijengin peittosi vain tappiottomana Euroopan mestaruuteen yltänyt, Goran Dragicin ja 18-vuotiaan Luka Doncicin tähdittämä Slovenia.
Susijengin taival vuoden 2017 EM-kisoissa päättyi Istanbulin jatkopeleissä neljännesvälierätappioon Marco Belinellin ja Luigi Datomen Italialle. Tuon jälkeen FIBA päätti harventaa EM-kisoja joka neljäs vuosi järjestettäviksi ja siirsi viidentoista vuoden takaiseen tapaan arvokisakarsinnat keskelle seurajoukkuekautta. Ensimmäiset uudistetut MM-karsinnat päättyivät Susijengiltä yhden jakson päähän paikassa Kiinan vuoden 2019 MM-kisoista.
2010-luvun aikana ensimmäinen ”Susijengi-sukupolvi” löi hiljalleen tossut naulaan: Petri Virtanen v. 2011, Hanno Möttölä, Antti Nikkilä, Kimmo Muurinen ja Samuel Haanpää 2014, Teemu Rannikko ja Gerald Lee Junior 2017. Horisontissa häämöttivät paitsi Lauri Markkasen lupaus, myös nuorten arvokisoissa kunnostautuneiden 1998–2001 syntyneiden ikäluokat.
2020-luvun käynnisti kaksivuotinen koronaviruspandemia, jonka aikana Susijengi ajoi uutta sukupolveaan vähitellen sisään.
Vaikea pandemia-aika vaihtui hetkessä vuoden 2022 jättimenestykseen, jolloin pitkään laumaa kaitsenut Henrik Dettmann päätti päävalmentaja-aikansa kahteen perättäiseen EM-karsintavoittoon hallitsevasta Euroopan mestari Sloveniasta. Dettmannilta päävalmentajan pesti siirtyi Ranskan liigassa korkoa kasvaneelle 35-vuotiaalle Lassi Tuoville.
Vuoden 2022 aikana täysiveriseksi NBA-tähdeksi kasvaneen Lauri Markkasen johdattama nuori Susijengi muutamilla konkareilla (Shawn Huff, Petteri Koponen, Sasu Salin) varustettuna haki seitsemän MM-karsintavoittoa putkeen ja varmisti ensimmäisenä eurooppalaisena joukkueena paikkansa Aasian vuoden 2023 MM-kisoissa. Uroteot jatkuivat Prahan EM-alkulohkon kautta Berliinissä, jossa Susijengi peittosi neljännesvälierässä Kroatian ja selvitti tiensä EM-kisojen kahdeksan parhaan joukkoon ensi kertaa sitten 1967. Puolivälierässä Susijengi johti tulevaa Euroopan mestari Espanjaa 15 pisteellä ennen taipumistaan.
Kesällä 2023 Susijengi esiintyi MM-kisatasolla ensimmäisen kerran ilman villi kortti -järjestelyä. Vaikean alkulohkon jälkeen joukkue päihitti MM-jatkopeleissä Kap Verden ja Venezuelan ja varmisti tiensä Valencian kesän 2024 olympiakarsintoihin, joissa Susijengi haastoi semifinaalissa Espanjaa viimeiselle minuutille.
Elo-syyskuun 2025 taitteessa Susijengi isännöi Tampereen EM-alkulohkoa joukkueella, jota johtavat Salinin ja Markkasen lisäksi mm. uuden sukupolven keulakuvat Edon Maxhuni (s. 1998), Elias Valtonen (s. 1999), Mikael Jantunen (s. 2000), Olivier Nkamhoua (s. 2000) ja Miro Little (s. 2004). Vuosikymmenen lopulla joukkue tavoittelee paikkaa Qatarin vuoden 2027 MM-kisoissa, Los Angelesin olympialaisissa 2028 sekä Viron, Kreikan, Slovenian ja Espanjan isännöimissä 2029 EM-kisoissa.
|
Viime perjantain 43 pisteen löylytyksestään sisuuntunut Belgia tuli revanssimielialalla maanantaina Espoo Metro Areenalla, mutta ei voinut estää 15-vuotisjuhlaansa Susijengissä viettäneen Sasu Salinin ja 31 pistettä rynnineen Lauri Markkasen johtaman Susijengin matkaa Suomen miesten maajoukkueen kaikkien aikojen 500. maaotteluvoittoon.
Susijengin Tampereen EM-alkulohkovastustajat Saksa, Liettua ja Montenegro hakivat sunnuntain valmistavista maaotteluistaan vakuuttavat voitot. Scrimmage-ottelussa Puolan peitonnut Ruotsi taipui puolestaan virallisessa maaottelussa Puolaa vastaan kahdella pisteellä.
Maajoukkuekesänsä voitokkaasti käynnistänyt Susijengi kohtaa Belgian toistamiseen maanantaina Espoo Metro Areenassa samalla neljäntoista miehen kokoonpanolla kuin avausottelussaan. Susijengillä on maanantaina myös mahdollisuus hakea Suomen kaikkien aikojen 500. miesten maaotteluvoitto.
Maanantaina Espoo Metro Areenalla juhlitaan Sasu Salinin vastikään täyttynyttä 150 maaottelun merkkipaalua Susijengissä. MaSu-Basketin kasvatti aloitti Susijengi-taipaleensa maanantaina päivälleen 15 vuotta sitten EM-karsintaottelulla Israelia vastaan ja hänestä on kasvanut vuosien aikana yksi suomalaisen maajoukkuehistorian ikonisimmista pelaajista.
Loppuunvaratuksi aiemmin julistettuun Susijengin EM-kisaotteluun Montenegroa vastaan lauantaina 30. elokuuta on vapautunut kansainvälisestä kiintiöstä satakunta lippua. Päivää aiemmin pelattavaan Suomi–Iso-Britannia -otteluun on lippuja jäljellä enää reilut 500.
Tampereen EM-alkulohkon päätösottelussa Susijengiä vastaan iskevä maailmanmestari Saksa kaatoi perjantai-iltana Ljubljanassa Luka Doncicin Slovenian 89–103 (48–53). Tampereen alkulohkon joukkueista tositoimissa perjantaina oli myös Iso-Britannia, joka haastoi Ranskan Pau’ssa, mutta kaatui lopulta pistein 74–67 (35–27).
Lauri Markkasen 48 pisteen hurjastelu Belgian kustannuksella Jyväskylän perjantai-illassa oli kaikkien aikojen seitsemäs 40 pisteen ylitys miesten maajoukkuetasolla. Markkanen on yltänyt sinivalkopaidassa 40 pisteeseen nyt jo kolme kertaa.
Todistusaineiston perusteella on pääteltävissä, että Lauri Markkanen nauttii pelaamisesta jyväskyläläisyleisön edessä. Markkanen paranteli miesten maaottelun yhden ottelun piste-ennätyksen 48 pisteeseen, kun Susijengi avasi EM-kisakesänsä juoksemalla Belgian nurin 105–62 (53–34) LähiTapiola Areenalla 4294 katsojan edessä.
Maailman kuuluisimman jyväskyläläisen tittelistä kisaava Susijengin johtotähti Lauri Markkanen, 28, iloitsee mahdollisuudestaan päästä pelaamaan maaottelua lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiinsa. Markkanen toivoo näkevänsä illalla täyden LähiTapiola Areenan ja saavansa joukkueineen runsaasti tukea Belgian kaatoon.
Susijengin vieraaksi Tampereen EM-alkulohkoon saapuva Liettua näytti myrskyn merkkejä torstai-iltana Istanbulissa kaatamalla EM-kisojen mitalisuosikkien joukkoon ilmoittautuneen Turkin pistein 71–90 (31–52).