”Saija, ei tässä ole mitään järkeä! Nimiä on aivan liikaa ja paikat loikkivat miten sattuu!” huusivat Teija Taimi ja Saaga Sadrateigen yhteen ääneen Skypessä.
Saija Leinin ajatus ei oikein kulkenut, koska hän oli jäänyt edellisiltana tarkkailemaan tilannetta valomerkkiin saakka ja missannut aamulla kokonaan Kalastajatorpan aamiaisen: ”Mitä oikein tarkoitatte? Selittäkää tarkemmin.”
Teija jatkoi selitystään: ”Analysoimme uudestaan sitä eteläamerikkaisten miesten jäljittämiseen liittyvää dataa. Näyttää siltä, että EffortStewardess-palvelu tuottaa jatkuvasti liikaa havaintoja ja havaintojen sijainnit ovat keskenään ristiiriitaisia. Kaikkihan tietävät, että palvelun mikromaksuihin perustuva palkitsemisjärjestelmä tuottaa aina tietyn määrän vääriä positiivisia havaintoja. Syy tähän ovat käyttäjät, jotka haluavat saada palkkionsa, vaikka eivät olisikaan oikeasti nähneet mitään. Kaikesta huolimatta tällä kertaa aineisto on poikkeuksellisen runsasta ja käyttäjiä on nyt yli 5000! Aineisto ei myöskään mitenkään vastaa Suomen väestöjakaumaa eli havaintojen lukumäärät ovat keskittyneet epäilyttävällä tavalla. Järjestelmästä löytyy käyttäjiä, joiden käyttäjätunnukset päättyvät pitkiin numerosarjoihin. Lisäksi samat käyttäjät tuntuvat tekevän havaintoja samanaikaisesti eri puolilla Suomea.”
Leini ei vieläkään ymmärtänyt: ”Mitä te oikein tarkoitatte?”
Saaga puhui hitaammin artikuloi selvästi: ”Joku on tarkoituksella sotkenut aineiston. Joko junioreille on maksettu lisäkorvauksia vääristä havainnoista tai sitten systeemiin on luotu botteja tuottamaan vääriä havaintoja pitkistä eteläamerikkalaisista miehistä.”
”Selittäkää tarkemmin.”
”Siihen vaaditaan merkittävää tietoteknistä osaamista, mutta joku tai jotkut ovat onnistuneet tunkeutumaan järjestelmään ja synnyttämään sankan savuverhon”, Saaga selvensi.
Teija avasi heidän päättelyään: ”Uskoaksemme viiksimiehet Joensuussa olivat harhautus – ei siellä ollut kuin korkeintaan pari romania Prismassa. Joensuuhun keinotekoisesti lisätty piikki peitti alleen multimodaalisen aineiston sisältämän todellisen signaalin. Meidän piti tehdä paljon käsityötä datan putsaamiseksi ennen kuin saimme signaalin kaivettua esille. Poistimme datasta epäillyt botit ja suljimme pois poikkeavat havainnot suurimman uskottavuuden menetelmällä. Nyt uusi estimaattimme keskittyy Helsinkiin, akselille Munkkiniemi-Jätkäsaari. Puhdistettuun dataan sovitettujen trajektorien perusteella eteläamerikkalaisia miehiä on kaksi ja toinen heistä on pidempi, toinen lyhyempi.”
Mielenkiintoista. Joku tietokonevelho halusi siis heidän pysyvän mahdollisimman kaukana Etelä-Helsingistä ja oli valmis näkemään paljon vaivaa lähettääkseen heidät hukkareissulle Joensuuhun. Leiniä melkein nauratti, sillä Joensuun keikan jälkeen tiedossa olisi varmastikin ollut uusi reissu jonnekin vielä kauemmas.
Brain-Ball, älypallo ja ehkä myös ToPo kiinnostivat Leiniä entistäkin enemmän. Koko älykoripallon idea vaikutti epäilyttävältä ja ToPon GM Muhonen ei selvästi ollut täysin vilpitön heidän puhuessaan puhelimessa, mutta ennen kuin hän oli valmis ehdottamaan jatkotoimenpiteitä, hänen oli koottavat hetki ajatuksiaan. Leini kiitti Teijaa ja Saagaa ja istahti alas hotellihuoneensa sängylle.
Hän oli juuri ummistanut hetkeksi silmänsä, kun kännykkä alkoi surista yöpöydällä. Tuntematon numero.
”Terve Seija! Se on Reijo Kipponen tässä. Tiimiläisesi pyysi eilen soittamaan sulle Mäläskäisestä.”
Leini oli aiemmin antanut Saagalle tehtäväksi selvittää Mäläskäisen taustoja ja Loimaan Bisonsin entinen valmentaja Kipponen oli varmastikin vaikuttanut hyvältä lähtökohdalta, vaikka ei enää valmentanutkaan Mäläskäistä. He olivat tehneet vuosikaudet yhteistyötä Loimaalla ja Kipponen, jos joku, tietäisi Mäläskäisen tilanteesta ennen Karhuvuoren urheilutalon tapahtumia.
”Moro Reijo! Mitäs tietoa sinulta löytyy?”
”En tiedä, oletko pannut merkille Mäläskäisen loukkaantumishistoriaa. Hän on viime vuosina missannut otteluita aina silloin tällöin ja syyksi on ilmoitettu lievät, mutta toistuvat, takareisivammat.”
Kipposen vakavasta äänestä kuuli heti, että tämä ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa.
”Tästä ei ole julkisuudessa puhuttu, joten soitin suoraan sinulle, mutta Mäläskäisellä on ollut viime vuosina hieman ongelmia. Hän tuota, miten sen nyt sanoisi. Hän aina välillä vähän ikään kuin… hämmentyy.”
”Hämmentyy? Mitä tarkoitat?”
”Ei se ole vakavaa, mutta välillä hämmentyessään hän tekee kaikenlaista. Hänet on löydetty useampia kertoja aivan vääristä pukukopeista, aivan väärillä paikkakunnilla. Pelikamat päällä ja umpihiessä. Katse harhailee ja puheesta ei oikein saa selvää. Tuntuu olevan hirveä hinku pelaamaan korista tai jotain.”
Leini puisteli päätään ihmeissään: ”Tuohan kuulostaa todella erikoiselta!”
”Ei tuo vielä mitään. Kuulisitpa, mitä seuraa, kun pahimmissa kohtauksissa hän ei edes löydä pukukoppia ja ajautuu äänityskoppiin nauhoittamaan. Silloin vastuu on todellakin kuulijalla.”
”No huhhuh.”
”Mutta kuten sanottua, ei se ole sen vakavampaa. Kohtaus menee yleensä päivässä-parissa ohi, minkä jälkeen kaikki on kuin ennenkin. Ajattelin nyt kuitenkin soittaa, ettette vain syyttäisi Vallua mistään ja ettei tämäkin juttu päätyisi otsikoihin.”
Leini kiitti Kipposta ja sulki puhelimen. Vanhatalo saisi vielä soitella pari puhelua ja varmistaa coach Kipposen puheet, mutta tällä hetkellä vaikutti siltä, että Mäläskäiseen liittyvä tutkintahaara pitäisi asettaa ainakin toistaiseksi taka-alalle.
Leini haki vessasta vesilasin ja huuhteli sillä alas pari särkylääkettä. Hän istui alas ja käynnisti uuden Skype-session. Merkkiäänet plopsahtelivat koko tiimin liittyessä yksitellen sessioon ja Leini alkoi välittömästi jakaa tiimilleen uusia tehtäviä: ”Mäläskäinen vaikuttaa umpikujalta. Meidän on keskityttävä niihin Brain-Ballin tyyppeihin ja Toloseen. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi laittaa mitään ylimääräistä koripalloon? Mitä on tapahtunut Toloselle tilastoille? Mikä ihmeen Korisliiga-pelaaja opiskelee sekä arkeologiaa että kauppatieteitä? Miten hänen vaihto-oppilasvuotensa Argentiinassa liittyy näihin kahteen brasilialaiseen?”
Skypessä tuli hiljaista.
Julle Viivanen rykäisi varovasti ja sanoi: ”Saija, etkö ole nähnyt uutisia? Jonne Tolonen on löydetty. Tai se, mitä hänestä oli jäljellä. Hänet oli kuulemma jouduttu tunnistamaan pelinumerosta.”