2.10.2024 09:27 Ohiossa kasvaneen Jeremiah Woodin pahin kilpailija varhaisnuoruudessa oli 2000-luvun lähes virallisesti paras koripalloilija LeBron James. Nyt 39-vuotias korinalusjyrä tähdittää Korisliigaan vuosi sitten noussutta Bisons Loimaata.
Kuva: Ville Vuorinen
Vuosien varrella Joensuussa, Kauhajoella, Salossa ja Kotkassa säväyttänyt yhdysvaltalainen Korisliiga-veteraani Jeremiah Wood on uudenlaisen haasteen edessä. 39-vuotias triplatuplakone edustaa alkavalla kaudella liigaan vasta vuosi sitten takaisin noussutta Bisons Loimaata. Eikä hän voisi olla tilanteeseen tämän tyytyväisempi.
– Rakastan haastetta. Kun minulle soitettiin Loimaalta ja kerrottiin tavoitteista, olin suorastaan innoissani. Täällä on vahva koripallokulttuuri, ja yleisön odotukset ja tuen pystyy tuntemaan nahoissaan, Wood hehkuttaa.
Haasteet eivät ole Jeremiah Woodille alkuunkaan vieras konsepti. Hän on syntynyt ja kasvanut Ohion osavaltiossa teollisuuskaupunki Akronissa, ja hänellä on ainoastaan muutama viikko ikäeroa erääseen kansainvälisesti melko tunnettuun urheilijaan – nimittäin kuluvan vuosituhannen lähes virallisesti parhaaseen koripalloilijaan LeBron Jamesiin.
– Olemme kamppailleet vastakkain jo pikkujunnujen jalkapalloliigassa, Wood kertoo.
– Olimme ikäluokkamme kookkaimmat pojat ja vahvimmat lupaukset kaupungin parhaissa joukkueissa. Lajista riippumatta ainoa, joka pystyi voittamaan minut, oli LeBron. Ja hänhän voitti minut kerta toisensa jälkeen läpi koko nuoruuden high schoolin loppuun saakka.
Woodin edustama Central Hower High School oli rankingiltaan osavaltion toiseksi paras koripallojoukkue. Jamesin edustama St. Vincent–St. Mary puolestaan oli paras koko Yhdysvalloissa. Lisäksi pelaajilla oli ja on yhä jopa yhteinen paras ystävä.
Mikäli James ei olisi tehnyt hurjan huomion saattelemaa päätöstä siirtyä yliopiston sijaan suoraan NBA:han, kilpakumppanit olisivat mahdollisesti päätyneet joukkuetovereiksi Akron Zipsiin.
– Niin ei kuitenkaan käynyt, joten luontaisina kilpailijoina emme vieläkään yritä olla liian kavereita toisillemme! Wood nauraa.
Samalla kilpakumppani valoi Woodiin myös uskoa. Kun näki oman kylän pojan nousevan omalla raa’alla työnteolla työläiskaupungista koko maailman huipulle ja miljardööriksi, se osoitti myös hänelle, että kaikki on mahdollista. Ja unelmien jahtaaminenhan jatkuu edelleen.
– Keskiarvoni olivat high schoolissa suunnilleen 20 pistettä ja 18 levypalloa, eikä se silti ollut mitään verrattuna LeBroniin. Hän antoi minulle mittatikun, jota vastaan kilpailla läpi nuoruuden, ja se on muovannut mentaliteettiani. Kun kaupungissa oli aina se yksi, jota ei voittanut, ei koskaan itse erehtynyt olemaan tyytyväinen omaan tasoonsa. Olen ikuisesti valmis kohtaamaan ihan kenet tahansa ja yritän vieläkin saada häntä kiinni. Se ei varmaankaan onnistu, mutta jatkan kuolemaani asti!
Alkava kausi on Jeremiah Woodille jo kahdeksas Suomessa. Seura on vaihtunut useasti, mutta kerta toisensa jälkeen hän löytää syyn palata.
– Joka kerta, kun palaan tänne, olen aina entistä iloisempi kulttuurista, ruoasta, vedestä ja ilmasta. Täällä voi elää yksinkertaista ja rauhaisaa elämää ja keskittyä koripalloon, hän sanoo.
Hän viettää vapaa-aikansa lukien kirjoja, katsoen elokuvia ja nauttien joukkuekavereidensa kanssa perinteisistä suomalaisista saunailloista. Kuulostaa kuin Wood olisi melkein syntynyt piilosuomalaiseksi. Mutta hän myöntää, että saapuessaan ensimmäisen kerran Joensuuhun syksyllä 2008, hän kohtasi todellisen kulttuurishokin.
– En ollut yhtään valmis tähän. Kieli kuulosti aivan hullulta, ja pelkillä McDonald’sin ja Wendy’sin purilaisilla varttuneena ihmettelin kaikkea terveellistä ruokaa, jota täällä syödään. Ihmiset vaikuttivat ujoilta, kun he eivät helposti jutelleet, mutta kaikkea sitä helpotti valtavasti, että täällä kuitenkin osattiin englantia. Myöhemmin kun siirryin Ranskaan ja Etelä-Amerikkaan, joissa englantia ei pahemmin puhuta, sopeutuminen oli paljon helpompaa, kun olin totutellut ulkomaanelämään ensin Suomessa.
Loimaalla hänen roolinsa on ilmiselvä. Bisonsin pitkäaikainen kapteeni Vesa Heinonen on Woodin tavoin veteraani, mutta suurimmaksi osaksi kokoonpano on pullollaan nuorta potentiaalia. Jopa vahvistuksista kaksi pelaa uransa ensimmäistä ammattilaiskautta.
Wood kertoo nauttivansa roolistaan joukkueessa ja yhtä lailla myös päävalmentaja Konsta Mastomäen energiasta ja filosofiasta.
– Jotkut ihmiset vain ovat syntyneet johtajiksi. Valmentaja Mastomäki on minua 14 vuotta nuorempi, ja silti hän vaikuttaa tilanteessa kuin tilanteessa yleensä koko porukan kypsimmältä aikuiselta, Wood toteaa.
Hän lisää myös, että vaikka kokoonpanossa onkin paljon nuoria, nämä nuoret ovat osoittaneet ottavansa valmennusta hyvällä asenteella vastaan ja olevansa motivoituneita työntekoon. Se on myös näkynyt alustavissa tuloksissa harvinaisen selkeästi.
– Olemme hävinneet preseasonilla tasan yhden ottelun, ja se oli silloin, kun olimme harjoitelleet yhdessä vasta neljä päivää, joten voitte olla varmoja, että tavoitteemme ei ole liigassa pysyminen vaan sen huipulle meneminen!
Nyt oleellisinta on ylläpitää kovaa työtä ja pelata yhteen. Hänelle itselleen yksilönä kaikki rutiinit alkavat olla jo selkeitä.
– Treenaan yhä ihan samalla tavalla kuin urani alussakin. Nautin edelleen pelaamisesta ja joukkuekavereideni läsnäolosta. Niin kauan kuin minusta on joukkueelle hyötyä, pysyn kentällä, ja aion kamppailla ja kehittyä, kunnes minut joudutaan raahaamaan pois.
Suomen Koripalloliitto on myöntänyt pääsarjojen sarjapaikat pelikaudelle 2025–2026. Korisliigaan myönnettiin 12 ja naisten Korisliigaan 9 sarjalisenssiä.
Kauhajoki on solminut vuoden sopimuksen takamies Fiifi Aidoon kanssa. 189-senttinen Visa-Basketin kasvatti siirtyy Kauhajoelle Nokialta, jossa hän on pelannut kaksi edellistä kautta ja oli voittamassa BC Nokian kanssa mestaruutta keväällä 2024.
Salon Vilppaan Samu Adler voitti päättyneellä Korisliiga-kaudella sekä Vuoden tulokkaan että Vuoden kuudennen pelaajan palkinnot. Miten saavutus oikein onnistui nuorukaiselta, joka ei ole vielä ehtinyt edes täysi-ikäiseksi?
Helsinki Seagullsin Lassi Nikkarinen etsii uransa huipulla seuraavaa ammattilaissopimusta mutta valmistautuu samalla myös urheilu-uran jälkeiseen elämään. Aloittelevaa oikeustieteiden opiskelijaa kiinnostavat edelleen ulkomaiden koripalloparketit.
Koriskauden 2024–25 parhaat pelaajat ja toimijat on palkittu lauantaina Superlauantain yhteydessä pidetyssä vuosittaisessa palkintogaalassa. Vuoden pelaajina loistivat Helsinki Seagullsin Lassi Nikkarinen ja Torpan Poikien Taru Tuukkanen. Koripallon kunniagalleria Hall of Fame kasvoi neljällä uudella legendalla.
Helsinki Seagullsin Shawn Hopkins kävi pohjalla ja kuluneen vuoden aikana syntyi uudelleen. Nyt hän pääsi juhlimaan mestaruutta Kauhajoella, josta kehityksen polku sai alkunsa.
"Ei tämä ole ihan niin helppoa ollut kuin miltä se on saattanut näyttää", totesi kultamitalin pokannut pelinjohtaja Lassi Nikkarinen, kun Helsinki Seagullsin ja Kauhajoen välinen finaalisarja ratkesi otteluvoitoin 4–0.
Kauhajoki isännöi Helsinki Seagullsia tiistaina kotikentällään IKH Areenalla. Helsinkiläiset johtavat ottelusarjaa 3–0 ja ovat voiton päässä seurahistorian toisesta Suomen mestaruudesta.
Helsinki Seagulls otti Korisliiga-finaaleissa 3–0-johtoaseman. Seuraava, mahdollisesti ratkaiseva, ottelu pelataan tiistaina Kauhajoella.
Korisliigan finaalisarjassa on pelattu kaksi ottelua ja Helsinki Seagulls johtaa finaalisarjaa 2–0. Kolmas finaali pelataan lauantaina 3.5. Helsingissä Töölön Kisahallissa klo 15:00. Ottelu on vapaasti katsottavissa Neloselta.