Joulukuun Valopilkku Jeremiah Wood: ”Joillekin tämä on pelkkää koripalloa, mutta minulle tämä on taidetta ja elämän tarkoitus”

21.1.2022 08:39 Triplatuplakone Jeremiah Wood tilastoi joulukuun aikana ottelukohtaisesti 13,8 pistettä, 10,5 levypalloa ja kymmenen syöttöä. Suomessa viihtyvä Salon Vilppaan korinalusjyrä puhuu avoimesti kehityksestään niin pelaajana kuin ihmisenäkin.

Kuukauden Valopilkkua ei joulukuussa 2021 ainakaan puhtaiden numeroiden valossa tarvinnut miesten Korisliigassa kauaa hakea. Salon Vilppaan korinalusjyrä Jeremiah Woodin onnistumiset näkyivät niin henkilökohtaisissa meriiteissä kuin joukkueenkin huimissa onnistumissa.

Wood merkkautti nimiinsä ottelua kohden 13,8 pistettä, 10,5 levypalloa ja tasan kymmenen koriin johtavaa syöttöä. Lisäksi hän johti joukkueensa joulukuun aikana neljään voittoon ilmaan ainuttakaan tappiota.

Wood pelaa Vilppaassa kolmatta kautta, ja hän on nakuttanut hurjia tilastorivejään Korisliigan historiaan jo peräti kolmella eri vuosikymmenellä. Hän pelasi nimittäin ensimmäiset kautensa Suomessa jo vuosina 2008–2011 edustaen Joensuun Katajaa ja Kauhajoen Karhua, minkä jälkeen kierteli Eurooppaa ja Etelä-Amerikkaa ennen kuin vakiinnutti paikkansa Vilppaan luottomiehenä.

– Ensimmäinen salaisuus onnistuneen triplatuplien takomisen takana on se, että pitää olla hyvät joukkuetoverit. He hoitavat sinulle palloa ja sinä heille. Ei ole kyse pelkästä vaivannäöstä vaan siitä, että kaikki uskovat toisiinsa. Yhden pelaajan triplatuplakin on lopulta vain osoitus joukkueen yhteisestä onnistumisesta, Wood toteaa.

Vuonna 1985 syntyneen Woodin polku koripallon parissa ei ollut ehtinyt vielä kovinkaan pitkäksi ennen hänen ensimmäistä saapumistaan Suomeen. Hän syntyi vain kuukauden erolla aivan samalla seudulla kuin tällä hetkellä luultavasti maailman tunnetuin koripalloilija LeBron James. Paikka oli Akronin kaupunki Yhdysvaltain Ohiossa, jossa Wood myös pelasi kaikki neljä yliopistokauttaan ennen kuin allekirjoitti ensimmäisen ammattilaissopimuksensa Katajaan.

– Aloitin koripallon erittäin myöhään. Pelasin amerikkalaista jalkapalloa suurimman osan nuoruudestani. Rehellisesti sanoen vaihdoin koripalloon tyttöjen takia. Näin, kuinka suosittuja ja ihailtuja koripalloilijat olivat, ja se sytytti minut. Ensimmäisessä ottelussani en päässyt edes kentälle, mutta olin ylpeä, kun sain pelkästään pitää joukkueen paitaa, Wood nauraa.

Ikää Woodille on kertynyt jo 36 vuotta. Siitä huolimatta mies painaa hommia Vilppaan sentterinä jo kolmatta kautta putkeen eikä näytä minkäänlaisia väsymisen merkkejä. Wood vaikuttaa viihtyvän yhä hyvin, vaikka onkin 7000 kilometrin päässä alkuperäiseltä kotiseudultaan. Sitä varmasti helpottaa, että hän nauttii niin paljon kylmästä, että kutsuu itseään jääkarhuksi.

Mutta kyse ei silti ole pelkistä keleistä. Salossa hänelle tärkeintä on yhä koripallo.

– Tunnen yhä sen poltteen sisälläni. Joillekin tämä on pelkkää koripalloa, mutta minulle tämä on elämän tarkoitus. Treenaan paljon kentän ulkopuolella, ja kentällä on kaiken sen työn näytönpaikka. Kun yleisö ja joukkuetoverit ovat onnellisia, se palkitsee. Tunnen olevani taiteilija, ja tämä on lajini.

Wood on toki kuluneiden vuosien varrella joutunut hienosäätämään pelityyliään huomattavasti sitä mukaa kuin ikää on kertynyt ja pelaamisen kulttuuri on muuttunut. Se ei silti ole vienyt lopputuloksia ainakaan yhtään heikompaan suuntaan.

– Nuorena olin vähän sellainen, että en kuunnellut ketään vaan painoin vain hurjalla energialla. Vanhempana sitä alkaa tajuta, että tässäkin on kyse paljon isommista asioista kuin vain omasta suoriutumisesta. Olen pelaajana kiertänyt maailmaa ja nähnyt paljon erilaisia kulttuureja ja katsomuksia. On tärkeää vain olla avoin kaikkia kohtaan ja kehittyä ihmisenä.