3.10.2008 Kotkassa on juhlittu viimeisenä kahtena keväänä naisten SM-kultaa päävalmentaja Seppo Kurjen johdolla. Tuplamestari menetti kuitenkin alkavaan kauteen lähdettäessä kolme tärkeää peruselementtiä, kun Kurki vetäytyi PeKa:n päävalmentajan paikalta ja avainpelaajat Ashley Haynes ja Susanna Rinta siirtyivät Espooseen. PeKan uusi valmentaja Larry Pounds on kuitenkin luottavainen kauden kynnyksellä.
- Meillä on sen verran kokeneita pelaajia ringissä, että he kyllä tietävät jokaisen kauden olevan uusi haaste. Viime kevään mestaruutta ei enää lasketa, kaikki lähtee nollapisteestä.
Haynesin ja Rinnan lähdöstä huolimatta Peli-Karhuilla on edelleen tarpeeksi iskukykyä tavoitella mestaruudesta. Kolmatta kauttaan joukkueessa jatkava amerikkalaispelaaja Shanika Freeman, kesken viime kauden Yhdysvalloista palannut Dionne Pounds, uudet vahvistukset Carithia Rivers sekä Sherida Triggs sekä kotimaiset runkopelaajat Laura Lehtoranta ja Maiju Pekkarinen varmistavat PeKan olevan mukana mitalitaistossa myös keväällä 2009.
- Kun kolme viikkoa sitten pelasimme ensimmäisen harjoituspelimme, tilanne näytti painajaismaiselta. Olemme kuitenkin tämän kolmen viikon aikana saaneet asiat menemään hyvään suuntaan. Kun saamme oman pelitapamme käyttöön, pystymme ihan yhtä lailla pelaamaan mestaruudesta kuin viime vuosinakin, Pounds painottaa.
Myös Freeman myöntää joukkueensa kärsineen takaiskun Rinnan ja Haynesin vaihtaessa maisemaa. Silti kotkalaiskannattajilla ei ole Freemanin mukaan pienintäkään syytä hätääntyä.
- Aloitimme harjoittelumme samalla tavalla kuin viimeisenä kahtena kesänä – mestaruus mielessämme. Larry on tuonut harjoitteluumme joitain tervetulleita muutoksia ja olemme kasvaneet joukkueeksi todella nopeasti. Pelitapamme saattaa yllättää monet vastustajat.
Eräs alkavan kauden mielenkiintoisimmista otsikoista tulee olemaan isä ja tytär Poundsin urakointi samassa joukkueessa yhteisen mestaruuden eteen.
- Kaikki tietävät, että oman tyttären valmentaminen ei ole koskaan helppoa. Tiedän kuitenkin mitä Dionne osaa tehdä ja uskon hänen auttavan joukkuettamme. Ja jos perhesuhteet käyvät liian tulisiksi, onneksi asumme sentään eri osoitteissa, isä-Pounds nauraa.
Vantaan Pussihukkien runko rakentuu kaudella 2008-09 tuttujen pelaajien ympärille. Kyllä; päävastuun PuHun menestyksestä kantavat edelleen marraskuussa 38 vuotta täyttävä Aneta Kausaite sekä 35-vuotias Heli Roukanoja.
- Kokemus on etu. Aneta ja Heli ovat olleet kauan mukana ja tietävät, mitä joukkueelta vaaditaan voiton saavuttamiseksi. Meillä ei ole erityisesti menestyspaineita, joten saamme varmasti parantaa joukkuepeliämme rauhassa, Pussihukkien valmentaja Mikko Kurki toteaa.
Niin ikään kokeneempaan kaartiin kuuluneet Johanna Lautala ja Heidi Lönnberg ovat jättäneet SM-sarjaparketit, mutta jäljelle jääneitä pelaajia ei myöskään voida kutsua järin kokemattomiksi. Heidi Kilponen (27 vuotta), Alli Arppe (27) ja Venlakaisa Hölttä (24) ovat kolunneet mestaruussarjaparketteja jo pitkään.
Uutta verta joukkueeseen tuovat Launiaisen sisarukset Henna sekä Jonna ja 180-senttinen, 23-vuotias sisäpelaaja Rebekah Parker. Yhä suurempaa vastuuta alkavalla kaudella odottava Hölttä luonnehtii Pussihukkien olevan hyvin kauteen valmistautunut, kokenut joukkue, jolla on mahdollisuus yllättää nimekkäämmät vastustajansa.
- Olemme valmiita pelaamaan kuten olemme harjoitelleet ja ainoa mahdollisuutemme on lähteä voittamaan otteluita. Rotaatiomme on pieni, mutta se tarkoittaa sitä, että runkopelaajat tiedostavat oman roolinsa ja mitä heiltä haetaan.
Kuukauden päivät uuden joukkueensa harjoitellut Parker kehuu Höltän tavoin Pussihukkien harjoitusilmapiiriä.
- Vaikka meillä on paljon kokemusta, meillä on myös paljon energiaa. Harjoituksissa meno on ollut loistavaa. En tiedä ennalta paljon SM-sarjan tasosta, mutta luulen meillä olevan mahdollisuuksia kärkeen asti, kunhan työskentelemme tarpeeksi kovaa.
Kurki myöntää, että Pussihukkien kompastuskiveksi kaudella saattaa koitua pieni rotaatio. Vaikka joukkue on tiivis ja hyvin harjoitellut, Vantaalla ei ole vältytty loukkaantumisilta kauden lähestyessä.
- Vammoja on ollut paljon ja etenkin Kausaitella on ollut vaikeuksia päästä pelikuntoon. Eihän tämä paras mahdollinen tilanne ole. Kuuden joukkoon kuitenkin tähdätään ja katsotaan, miten siitä edetään.
Perinteikäs Forssan Alku on viimeisellä kahdella SM-sarjakaudella telakoitunut sarjan tyveen. Nuori, pääosin omista kasvateilla kootulla joukkueella on ollut vaikeuksia sopeutua SM-sarjan pelirytmiin, mutta kaikki merkit viittaavat myös forssalaisen naiskoripallon olevan uuden nousun kynnyksellä.
- Kaksi vuotta sitten teimme keväällä päätöksen, että nuorennamme ja paikallistamme joukkuetta. Omat kasvatit ovat saaneet kahden kauden ajan niin paljon minuutteja, että sen täytyy tässä vaiheessa näkyä pelin tason paranemisella. Nyt me olemme saavuttaneet joukkueen kanssa sellaisen tunteen, että meillä on mahdollisuus voittaa seuraava peli. Kun se tunne säilyy, kaikki menee ihan hyvin, Alun kokenut päävalmentaja Jari Marjamäki selvittää.
Alku on säilyttänyt kokoonpanonsa pitkälti samanlaisena kuin viime kaudella. Merkittävin pelaajahankinta forssalaisten kokoonpanossa on Binghamtonin yliopistosta Yhdysvalloista palaava 186-senttinen, 23-vuotias Juta Jahilo, jonka odotetaan nousevan heti Alun kotimaiseksi keulakuvaksi.
- Kun aloimme viime keväänä miettiä, minkälaisia pelaajia tahdomme joukkueeseemme, Juta oli ensimmäisiä esiin nousseita nimiä. Juta tulee pelaamaan isoja minuutteja koko kauden ajan ja olemme hankkineet amerikkalaisvahvistuksemme siten, että he täydentävät Jutan vahvuuksia, täsmentää Marjamäki.
Alku esittelee kotiyleisölleen myös uuden amerikkalaiskolmikon. 22-vuotiaat Ashley Pellom, Alexis Castro ja Tonique Frasier saavat kuitenkin Marjamäen mukaan rinnalleen vielä uuden pelaajakokelaan alkukaudesta.
- Yksi ulkomaalaisvahvistus on vielä tulossa, joten katsotaan, mitä muutoksia rosterissa vielä tapahtuu. Minulla on kaikin puolin hyvä olo kauteen lähdettäessä. On sellainen tunne, että se jatkuva häviäminen saa jäädä jonkun muun tehtäväksi.
Jahilo odottaa valmentajansa tavoin koripallokaudesta 2008-09 forssalaisyleisölle mielenkiintoista – perinteikäs koripallopaikkakunta on taas pääsemässä jaloilleen.
- Neljä vuotta Yhdysvalloissa oli pitkä aika. Koriskulttuuri siellä on aivan erilaista, mutta pelin taso on noussut täälläkin. Odotan mielenkiinnolla, mitä voin tuoda joukkueeseen.
Suomen Koripalloliitto on myöntänyt pääsarjojen sarjapaikat pelikaudelle 2025–2026. Korisliigaan myönnettiin 12 ja naisten Korisliigaan 9 sarjalisenssiä.
Tapiolan Honka ja Emma Ristola ovat tehneet jatkosopimuksen kaudelle 2025-26. Huimaa kehityskaarta Naisten Korisliigassa viime kaudella esitellyt honkalaiskasvatti tehoili 12,2 pisteen, 6,3 levypallon ja 2,1 syötön ottelukeskiarvolla. Vuonna 2006 syntyneelle Ristolalle tuleva kausi on jo viides liigatasolla.
Keväällä Suomen mestaruutta juhlinut Kotkan Peli-Karhut on solminut jatkosopimuksen Lauren Heardin kanssa.
BC Nokian valmennustiimiin liittyy kaudelle 2025–26 koripallon parissa pitkän ja ansioituneen uran tehnyt Ilpo Rantanen. Rantanen tulee toimimaan Sopasen apuna valmennustiimissä tuoden joukkueelle arvokasta osaamistaan monella eri osa-alueella.
Mäkelä näkee tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet Peli-Karhujen menestysputken jatkumiselle.
Lampénin ja Hongan sopimus on yksivuotinen.
Tapiolan Hongan naisten Korisliiga-joukkueen valmennus on hyvissä ja tutuissa käsissä myös kaudella 2025-26. Niko Nyholm aloittaa viidennen kauden naisten edustusjoukkueen päävalmentajana, Reetta Piiparille tuleva kausi on neljäs joukkueen valmennustiimissä.
Koriskauden 2024–25 parhaat pelaajat ja toimijat on palkittu lauantaina Superlauantain yhteydessä pidetyssä vuosittaisessa palkintogaalassa. Vuoden pelaajina loistivat Helsinki Seagullsin Lassi Nikkarinen ja Torpan Poikien Taru Tuukkanen. Koripallon kunniagalleria Hall of Fame kasvoi neljällä uudella legendalla.
Linda-Lotta Lehtoranta on noussut uransa aikana yhdeksi suomalaisen koripalloilun kirkkaista menestystarinoista. Hän on pelannut tärkeässä roolissa maajoukkueessa, monessa seurajoukkueessa pitkin Eurooppaa ja voittanut kuusi Suomen mestaruutta. Tai ehkä seitsemän. Se riippuu täysin, keneltä asiaa kysyy
Taru Tuukkanen veti koristossut jalkaan ensimmäisen kerran 37 vuotta sitten. Sen jälkeen tie vei kotimaan kenttien kautta Yhdysvaltoihin ja Euroopan huippusarjoihin – ja päättyi lopulta tänä keväänä SM-hopeaan kasvattajaseuran ToPon paidassa. Päätös lopettamisesta tuli yllätyksenä, jopa Tuukkaselle itselleen.