23.4.2005 Sparliigan finaalisarja sai arvoisensa päätöksen. Kahdessa ensimmäisessä loppuottelussa täysin ylivoimainen Lappeenrannan NMKY joutui lauantaisessa kolmannessa pelissä tiukille Pussihukkia vastaan. Voitto varmistui vasta kamppailun viimeisellä sekunnilla, kun Andre Foreman upotti kaksi vapaaheittoa varmistaen 85-83-voiton ja siten Lappeenrannan historian ensimmäisen Suomen mestaruuden.
Lauantain ottelun viimeiset minuutit olivat suurta jännitysnäytelmää. Reilu minuutti ennen loppua Matthew Williams sai sisään toisen vapaaheitoistaan ja tasoitti tilanteeksi 83-83. Sekä Pussihukilla että Lappeenrannalla oli sen jälkeen mahdollisuudet ratkaista taisto edukseen, mutta lopullinen niitti antoi odottaa itseään viimeiselle sekunnille saakka.
Lappeenranta sai itselleen värikkäiden vaiheiden jälkeen ottelun viimeisen hyökkäyksen, kun aikaa oli kymmenen sekuntia jäljellä. Vieraiden tanskalaistakamies Chanan Colman pääsi kuljettamaan pallon yllättävän syvälle Pussihukkien puolustuksen keskelle ja sai heiton ilmaan. Colmanin heitto ei löytänyt tietään perille, mutta irtopalloon ennätti Andre Foreman. Järkälemäiselle PuHu-sentteri Philip Hickeylle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin rikkoa Foremania. Monissa liemissä keitetyn Foremanin hermopaine kasvoi, kun joukkueet poistuivat kentältä vielä aikalisälle, vaikka pelikellossa oli enää sekunti jäljellä. Foremanin hermot kuitenkin pitivät ja hän upotti aikalisän jälkeen molemmat bonusheittonsa käynnistäen Lappeenrannan villit mestaruusjuhlat.
- En kuunnellut aikalisällä ketään, en edes oman valmentajan ohjeita. Yritin vain sulkea kaiken ulkopuolisen mielestäni ja hoin itselleni, että toinen (vapaaheitoista) on saatava sisään. Aikoinaan yliopistossa olin vastaavassa tilanteessa konferenssiturnauksessa ja silloin epäonnistuin molemmissa vapareissa, kertoi Foreman.
- Tämä on tunteikas hetki ja ehdottomasti paras koripallokokemukseni. Viimeisen sekunnin vapaaheitot olivat varmasti tärkeimmät pisteet, jotka olen urallani tehnyt, Foreman iloitsi onnenkyynel silmäkulmassaan.
Pussihukat nousi finaalisarjassa ensimmäistä kertaa tasolleen ja oli lähellä siirtää ratkaisua ainakin päivällä eteenpäin. PuHu kävi päätösneljänneksellä kahteen otteeseen jo viiden pisteen johdossa. Pitkälti Jussi Kumpulaisen ansiosta Lappeenranta nousi reilut kaksi minuuttia ennen päätössummeria uudelleen johtoon. Ensin Kumpulainen upotti kolmosen ja hetkeä myöhemmin löysi oivaltavalla syötöllään korille leikanneen Chanan Colmanin.
Kumpulainen liittyi Lappeenrannan miehistöön viime kesänä vietettyään edelliset kuusi vuotta koripallokiertolaisena Euroopassa.
- Tämä on minulle ensimmäinen mitali missään. Tätä tulin hakemaan ja tässä se nyt on – vähän kova, mutta hyvälle maistuu, Kumpulainen irvisti kultainen mitali suussaan.
Lappeenrannan NMKY:n joukkueesta suuret voitot puuttuivat paria peluria lukuunottamatta kaikilta. Ainoastaan Foreman ja Turo Sonkajärvi olivat olleet voittamassa Suomen cupia Joensuun Katajan riveissä vuonna 2002. Lappeenrannalle pudotuspelit olivat aiempina keväinä olleet myrkkyä, joukkue ei ollut ennen tätä kevättä voittanut yhtään pudotuspelisarjaa. Nyt joukkue eteni vakuuttavasti mestariksi saakka häviten ainoastaan välierissä yhden kamppailun.
- Olimme nimenomaan vahva joukkue. Paineet olivat kovat ja moni odotti vain sitä, milloin romahdamme. Se lisäsi joukkueen intoa ja keskityimme vain omaan tekemiseen, listasi Lappeenrannan päävalmentaja Mika Turunen sikermänsä vahvuuksia.
Lappeenrannan edustusjoukkueen toiminta on jo vuosikausia kulminoitunut Turuseen ja hänen tekemisiinsä. Mestaruuden eteen Turunen on tehnyt töitä vuorotta. Valmentamisen lisäksi hän on kerännyt joukkueelle toiminnan edellyttämät taloudelliset resurssit, koonnut joukkueen ja osallistunut jopa ottelutapahtumisen järjestämiseen.
- 16 vuotta on edustusjoukkueen kanssa kulunut. Kolme kertaa olen ollut mukana nostamassa seuraa sarjaporrasta ylemmäs. Nyt on takki tyhjä, mutta sydän onnea täynnä, sanoi Turunen vettä valuen päästyään perinteisesti valmentajan suihkusta.
Kolmas finaali poikkesi monellakin tapaa kahdesta aiemmasta. Ensimmäistä jaksoa lukuunottamatta lauantainen ottelu tarjosi korkeatasoista viihdettä molempien joukkueiden toimesta. Taistelun tiimellyksessä nähtiin toinen toistaan kovempia henkilökohtaisia suorituksia ja onnistumisia. PuHu sai finaaliesityksiä kahlinneen kolmoslukon murrettua ja oli heittänyt jo 13. peliminuuttiin mennessä neljä kolmen pisteen koria – yhtä paljon kuin kahdessa ensimmäisessä finaalissa yhteensä.
Mikäli lauantainen ottelu olisi päättynyt PuHun voittoon, olisi sankaritarinoita kirjoitettu Nanayaw Awuah-Addaesta, joka rakenteli jälleen paitsi sähäkästi joukkueensa peliä oli myös ratkaisualtis tehden kymmenen pistettä.
- Tosi pettynyt, kuvasi Awuah-Addae tuntojaan ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
Kakkostila ja SM-hopea ovat pettymyksestä huolimatta Pussihukkien historian paras saavutus. Aiemmin joukkueella oli tilillään SM-pronssia vuodelta 2003.
- Minulta löytyy näitä hopeisia mitaleja enemmänkin, mutta tämän arvostan korkeimmalle. Pelaajamme ovat kaukana ammattilaisista ja ovat tehneet tätä rakkaudesta lajiin. Silti tultiin aika pitkälle. Paremmalle ei voitu mitään – Lappeenrannalta erittäin varma ja kypsä suoritus koko kauden ajan, kehui PuHu-luotsi Tomi Kaminen, joka on ollut SM-hopealla myös Namika Lahden ja ToPon valmentajana.
Kolmannen loppuottelun sankareita olivat ratkaisupisteet upottaneen Foremanin ohella jälleen heittokäsineen tulessa ollut Matthew Williams. Amerikkalaislaituri latoi peräti 28 pistettä. Pasi Riihelä säkitti 17 ja Colman 11 pistettä. PuHun ykkönen oli 210-senttinen Hickey, joka teki ajoittain mitä tahtoi kirjauttaen saldoikseen 27 pistettä ja kymmenen levypalloa.
Lappeenrannan kapteeni Pasi Riihelä joutui seuraamaan ratkaisuhetket vaihtopenkiltä saatuaan virhetilinsä täyteen puolitoista minuuttia ennen loppua.
- Penkkikomennus oli kova pala. Ei ollut helppoa istua vaihtopenkille, kun kentällä pelattiin Suomen mestaruudesta. Onneksi pojat hoitivat homman hienosti kotiin.
- Täytin taannoin 30 vuotta ja tämä oli kyllä paras mahdollinen lahja, päätti Riihelä.
Joensuulainen Korisliiga-joukkue Kataja Basket rakentuu pelaajistonsa osalta hyvää vauhtia kohti tulevaa pelikautta. Tuoreimmat kiinnitykset sinivalkoasuun tekivät 25-vuotiaat laiturit Teemu Knihtinen sekä yhdysvaltalainen, New Jerseystä kotoisin oleva Travis Jocelyn. Kouvot-kasvatti Knihtiselle kausi Katajassa tulee olemaan kolmas, liigaurallaan jo kahdestoista. Uudenkaupungin Korihaiden riveistä tuttu Jocelyn aloittaa syksyllä neljännen ammattilaiskautensa. Molempien sopimukset kattavat kauden 2024–2025.
Miesten Korisliiga-kauteen valmistautuva Bisons Loimaa on solminut sopimuksen 39-vuotiaan Jeremiah Woodin kanssa. Wood tuo Bisonsin korin alle jo seitsemännen kauden Korisliiga-veteraanin.
Uudenkaupungin Korihait on tehnyt vuoden mittaisen sopimuksen laituri Kalle Peltosen kanssa. Jyväskyläläisen HoNsUn kasvatti siirtyy Uuteenkaupunkiin Nokialta, jossa hän voitti viime kaudella uransa toisen Suomen mestaruuden.
Uudenkaupungin Korihait on tehnyt jatkosopimukset takamiehien Thomas Vehmasen ja Viljami Arvosen kanssa. Suomalais-virolaisen Vehmasen jatkosopimus on yksivuotinen, Korihait-kasvatti Arvosen sopimus on mallia 1+1.
Pyrinnön uusin pelaajasopimus on solmittu 24-vuotiaan Xavier Bledsonin kanssa. Viimeiset kolme kautta Indiana Staten yliopistossa pelanneelle Bledsonille luvassa on ensimmäinen kausi ammattilaisena.
Pantterijahti käynnistyy lokakuun ensimmäisenä perjantaina ja Suomen mestari on selvillä viimeistään 15.5.2025. Korisliiga jatkaa formaatilla, jossa 22 kierroksen jälkeen joukkueet jaetaan ylempään ja alempaan jatkosarjaan.
Viimeisen kahden kauden aikana Saksan Bundesliigassa ja Belgian ja Alankomaiden yhteissarjassa pelannut Helsingin NMKY:n kasvatti Max Besselink, 202 cm ja 22 vuotta, palaa Suomeen. Besselink palaa yksivuotisella sopimuksella tuoreeltaan Suomen mestaruuden voittaneeseen BC Nokiaan, jota hän edusti viimeksi kaudella 2021–22.
Andre Gustavson kolkutteli 2010-luvun viimeisinä vuosina Susijengin portteja yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista suomalaispelaajista. Vaikka viimeiseen neljään vuoteen Gustavsonia ei ole maajoukkuepaidassa nähty, on hänen tähtäimensä kuusivuotiseksi venähtäneen NCAA-uran ajan ollut koko ajan ammattilaisurassa ja Susijengissä.
26 erotuomarivuoden jälkeen Miltos Ioannidis pistää pillin pussiin ja antaa hyvillä mielin tilaa nuoremmalle erotuomaripolvelle. Pitkän uran kulmakiviä ovat olleet koripallon kautta syntyneet ystävyyssuhteet, solidaarisuus ja positiivinen ajattelu.
Helsinki Seagulls on tehnyt yhden kauden mittaisen jatkosopimuksen joukkueen pitkäaikaisen luottopelaajan Timo Heinosen kanssa. 1026 Korisliiga-ottelun kokemuksella varustettu 42-vuotias laituri on edustanut joukkuetta jo kaudesta 2015-16 asti.