14.5.2025 11:08 Taru Tuukkanen veti koristossut jalkaan ensimmäisen kerran 37 vuotta sitten. Sen jälkeen tie vei kotimaan kenttien kautta Yhdysvaltoihin ja Euroopan huippusarjoihin – ja päättyi lopulta tänä keväänä SM-hopeaan kasvattajaseuran ToPon paidassa. Päätös lopettamisesta tuli yllätyksenä, jopa Tuukkaselle itselleen.
Vielä kerran, Taru! Kisahallin lehtereillä yli 1200 katsojaa seurasi Tuukkasen viimeistä Korisliiga-ottelua kauden 2024–2025 ratkaisevassa finaalissa.Kuva: Samira Lee
Taru Tuukkanen on yksi suomalaisen koripallon merkittävimmistä nimistä. 47-vuotiaana kilpakentät jättävä Tuukkanen kertoo päätöksen uran lopettamisesta syntyneen ilman tarkkaa suunnitelmaa – hetkessä, mutta sisäisesti vahvasti oikealla hetkellä.
– Se tuli ihan yllättäen. Runkosarjaa oli neljä peliä jäljellä, kun ajatus vaan yhtäkkiä tuli mieleen. Sitten se jalostui nopeasti päätökseksi. Jos moni yllättyi, niin yllätyin kyllä itsekin, Tuukkanen sanoo.
Vuotta aiemmin moni oli valmis kirjoittamaan loppuluvut: mestaruus, cup-voitto, finaalien MVP. Mutta Tuukkaselle se ei riittänyt.
– En missään nimessä pystynyt silloin lopettamaan. Mestaruus ei ollut se, mitä hain uran päätökseksi. Mielestäni olisi itse asiassa tosi vaikea lopettaa tuollaiseen huippuhetkeen, koska siitä jää vaan fiilis, että pystyisi vielä parempaankin. Olisi jäänyt paljon jossiteltavaa, jos olisin lopettanut siihen.
– Ehkä nyt tuli enemmänkin sellainen olo, että nyt on vähän niin kuin kaiken nähnyt. Että tästä ei enää saa mitään uutta. Ja sitten ehkä alkoi kiehtoa se vapaus, että ei olisikaan joka päivä sidottu treeneihin ja peleihin – että nyt voin vaan tehdä, mitä huvittaa. Vaikka se todennäköisesti onkin jotain korista kuitenkin.
Tuukkasen uran varrelle mahtuu tuhansia otteluita ja treenejä ja valtavasti kasvua – niin pelaajana kuin ihmisenä.
– Olin nuorena tosi ujo ja hiljainen. En puhunut kellekään. Nyt lopetan kapteenina, joka tykkää olla äänessä. Iso muutos, Tuukkanen naurahtaa.
Hän kuvaa, kuinka pelivuodet veivät painopisteen omasta suorituksesta yhä enemmän joukkueeseen ja sen yhteiseen menestykseen.
– Aluksi fokus oli ihan täysin omassa pelaamisessa – ja niin sen varmaan pitääkin olla, jos haluaa huipulle. Mutta viime vuosina tärkeintä oli se, miten voin auttaa muita onnistumaan parhaalla tasollaan. Miten me voimme voittaa?
Vaikka ammattilaisura vei Tuukkasen Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan ja aikuisten maaotteluita kertyi 165, nousevat Xavierin yliopiston vuodet Yhdysvalloissa ylitse muiden.Tuukkanen johdatti opinahjonsa kolmesti peräkkäin NCAA-turnausvaiheeseen, mukaan lukien Elite Eightiin johtaneella kaudella 2000–2001. Vuonna 2009 hänet nimitettiin Xavierin yliopiston Hall of Fameen.
– Se oli urani kultakausi. Ne vuodet loivat pohjan kaikelle. Vastaavaa ei ole tullut ammattilaisena.
Tuukkasen ura jatkui myöhemmin useassa suomalaisseurassa, ja ympyrä sulkeutui, kun hän päätti pelaamisen kasvattajaseurassaan Torpan Pojissa.
Pitkän uran aikana pelin muutos näkyi Tuukkasen mielestä ennen kaikkea kentän ulkopuolella.
– En tiedä, onko peli oikeasti niin paljon nopeampaa nykyään, mutta some on muuttanut kaiken. Olen pelannut suurimman osan urastani ennen someaikaa, tai koko ammattilaisuran oikeastaan. Nykyään jokaisen highlightin voi katsoa suoraan puhelimesta. Ennen ei ollut mitään sellaista – Kori-lehti ja Basket.fi, siinä se oli. Nyt ulkomailla pelaavan suomalaisen pelejä voi katsoa koska vain, mistä vain. Ihan eri maailma.
Myös naiskoripallon näkyvyys on kasvanut, erityisesti Yhdysvalloissa.
– Siellä yliopistotason naispelaajat voivat olla jopa suositumpia kuin miehet. Kyllä se sieltä tulee tännekin. Potentiaalia on, Tuukkanen vahvistaa.
Lopettamispäätöksen ääneen sanomisen jälkeen Tuukkanen on saanut runsaasti viestejä koripalloyhteisön sisältä.
– Joka vuosi on ollut niitä ihmisiä, jotka tukevat ja sanovat suoraan, kuinka siistiä heistä on ollut, että vielä pelaan. Se on tuonut tosi paljon itseluottamusta, mutta myös sen, ettei ole tarvinnut miettiä lopettamista, vaikka kritiikkiäkin on korviin kuulunut. Ja nyt kun ilmoitin, että tämä oli tässä, niin palautteen ja viestien määrä on ollut ihan järjetöntä. En olisi ikinä odottanut mitään tällaista.
Erityisesti täyteen pakattu Kisahalli viimeisessä ottelussa jää mieleen.
– Olihan se ihan älytöntä. Selvisi vasta maanantai-iltana, että tiistaina ylipäänsä pelataan semmoinen peli – ja silti ihan täysi Kisahalli. Ei naisten peleissä ole totuttu sellaiseen. Kaikki, mitä siinä pelin loppuhetkillä tapahtui, jää kyllä tosi vahvasti sydämeen. Olen tosi kiitollinen siitä kaikesta.
Uran rinnalla Tuukkanen on tehnyt töitä kiinteistönvälittäjänä, ja aikoo toistaiseksi keskittyä siihen.
– Moni on tullut asiakkaaksi korispiirien kautta ja luottanut siihen, että hoidan hommat samalla tunnollisuudella kuin pelaamisen. Se on ollut hienoa. Toivottavasti jatkossakin korisyhteisöstä soitetaan, kun asunnonmyynti on ajankohtaista. On upeaa päästä töiden kautta tapaamaan korisperheitä ja vaihtamaan siinä samalla koriskuulumisia junnujen kanssa.
Silti koripallolle on yhä paikka sydämessä – ja ehkä tulevaisuudessa myös työelämässä.
– Mulla on paljon annettavaa tälle lajille. Olisi hienoa löytää oma paikka myös kentän ulkopuolelta.
Millaisen perinnön Tuukkanen sitten toivoo jättäneensä suomalaiseen koripalloon? Hän puhuu intohimosta ja kilpailuhengestä.
– Olen tehnyt tätä intohimolla. Koris on aina tullut ensin, ja olen priorisoinut sen kaiken edelle. Se on varmasti mahdollistanut sen, mitä olen tästä saanut. Ja sitten on kilpailuhenkisyys – se, että treeneissäkin, jokaisessa heittokisassa, olen halunnut voittaa. Ehkä siitä on tarttunut jotain niihin, jotka ovat olleet mukana – varsinkin niihin nuorempiin, jotka ovat nousseet joukkueeseen teini-ikäisinä ja jotka nyt ovat johtavassa roolissa omissa jengeissään. Toivon, että olen jollain tavalla vaikuttanut siihen, miten he nyt toimivat joukkueissaan. Itse olen muuttunut paljon vielä Suomen vuosienkin aikana: kilpailuhenki on pehmentynyt, ja samalla olen muuttunut enemmän joukkuepelaajaksi, joten eri vuosina kanssani pelanneet ovat nähneet vähän erilaista Tarua.
Viime keväänä Suomen mestaruuden kasvattajaseuransa Torpan Poikien riveissä voittanut Taru Tuukkanen, 47, ilmoitti naisten Korisliigan pudotuspelien kynnyksellä, että kulunut kausi jää hänen viimeisekseen pelaajana.
Tytötkin haluavat juosta, pelata ja kamppailla. Harhauttaa ja ohittaa. Kaatua ja tehdä comebackin – voittaa. Maailma on täynnä piileviä asenteita, jotka vaikuttavat siihen, kuka astelee pelikentälle ja kenestä kasvaa itsevarma yksilö. On aika tehdä pelikentille tilaa tytöille!
Aiemmin tällä kaudella hallitsevaa Suomen mestaria Peli-Karhuja edustanut Roosa Lehtoranta, 26, on käyttänyt sopimuksessaan olleen ulkomaanoption ja siirtyy Saksan Bundesliigassa pelaavaan EIGNER Angels Nördlingeniin.
Peli-Karhuissa aiemmin tällä kaudella pelannut Susiladies-konkari Linda-Lotta Lehtoranta, 31, siirtyy Saksan Bundesliigan toisella sijalla olevaan Rutnorik Stars Kelterniin. Lehtoranta pelasi Kelternissä myös kaudella 2015-16.
Susiladiesissa kymmenen ottelua pelannut, viime kaudella Ruotsin pääsarjaa pelannut, Silja Viita, 20, on tehnyt ensi kauden kattavan pelaajasopimuksen Forssan Alun kanssa. Viita pelasi edellisen kerran naisten Korisliigaa kaudella 2020-21 HBA:ssa.
Naisten Korisliiga-kauteen valmistautuva Torpan Pojat on kiinnittänyt Susiladies-takapelaaja Ebba Pekosen, 21, ensi kaudeksi. Pekonen pelasi kaudella Ruotsin pääsarjassa, josta hän siirtyi joulukuussa Espanjan kakkostasolle.
Espoo Basket Teamin kantaviin voimiin jo yli puoli vuosikymmentä kuulunut Lotta Vesiluoma, 25, siirtyy ensimmäistä kertaa urallaan ulkomaille, kun Vesiluoma on tehnyt sopimuksen Ruotsin pääsarjassa pelaavan Alvik Basketin kanssa.
HBA-Märskyä kuluneella kaudella edustanut Janette Aarnio, 19, on valinnut menevänsä ensi kaudeksi South Floridan yliopistoon. Helsingin NMKY:n kasvatti on ehtinyt pelata jo neljä maaottelua Susiladiesin paidassa.
Susiladiesin Sara Rokkanen, 25, palaa naisten Korisliigaan, kun Rokkanen on tehnyt pelaajasopimuksen Peli-Karhujen kanssa. 22 ottelua naisten maajoukkueessa pelannut Rokkanen pelasi aiemmin tällä kaudella Espanjan kakkossarjaa Maresmessa.
Susiladiesin takakentän luottopelaaja, Peli-Karhuissa naisten Korisliigaa aiemmin tällä kaudella pelannut, Linda-Lotta Lehtoranta, 30, siirtyy Israeliin, jossa hän vahvistaa Neve David Ramlaa EuroCupissa.