Aapeli Alanen: Itseluottamusta, kovapäisyyttä ja kosolti taitoa Lahest

12.5.2020 08:42 Kataja Basketin Aapeli Alanen, 24, on oppinut ammattilaisena hillitsemään kiivaan mielensä. Korisliiga-kauden 2018/19 kehittynein pelaaja vietti juniorivuotensa älyttömän kovassa Namika Lahden ’96-ikäluokassa, josta hän ponnisti Korihaiden ja BC Nokian kautta Susijengin porteille.

Elettiin kevään 2014 A-poikien SM-sarjan loppumetrejä, kun Namika Lahden ’96-ikäluokka matkusti Jyväskylän legendaarisen kapeaan Kypärämäen kouluun pelaamaan runkosarjansa toiseksi viimeisen ottelunsa. Lahtelaiset heiluivat sarjataulukon kärkisijoilla, kun taas HoNsU oli vajonnut pohjille.

Jyväskyläläisten vuotta nuorempi ’97-syntynyt Lauri Markkanen aloitti ryminällä skoraten kahdeksan ensimmäistä pistettä pick and pop -kuviosta ajolla ja kahdella kolmosella. Ennen kuin lahtelaisten päävalmentaja Arttu Mannelin ehti avata suutaan, niin Aapeli Alanen otti ohjat käsiinsä; vaihtaen itsensä Markkaseen ja toisen puolustajan pelinrakentaja Semi Laineeseen. Täysin samat ohjeet, jotka Mannelin aikoi juuri antaa.

Namikalaisille ottelu oli vaikea, vaikka taskuun jäi sarjapisteet nihkeällä kymmenen pisteen voitolla. Jälkimainingeissa pukukopissa pelitilanneheittonsa 4/14 heittänyt Alanen oli hiilenä.

Mannelin kehaisi Alasta hyvästä puolustuksesta Markkasen kanssa. Mannelinin muistikuvan mukaan Alasen vastaus kuului kutakuinkin, että mä syön tommosia jätkiä elävältä, mutta heitto oli kateissa. Markkasen lopullinen potentiaali oli vielä silloin lähinnä valmentajien tiedossa, ei niinkään pelaajien.

– Täytyy muistaa, ettei Lauri Markkanen ollut silloin se Lauri Markkanen, joka hän on nykyään. Se taisi olla hänen viimeinen vuotensa ennen lopullista läpimurtoa, Alanen muistelee naureskellen.

Näistä elementeistä Alanen on kuitenkin luotu: kilpailullisuus, kovapäisyys, temperamenttisuus ja huippu-urheilijan itseluottamus.

Kaikkien aikojen lahtelainen juniorijoukkue

On turvallista sanoa, että Alasen juniorijoukkue, Namika Lahden ’96-syntyneet, ovat yksi Suomen lähihistorian kovimmista ikäluokkajoukkueista, jolla oli pistää kentälle taitavia kaksimetrisiä vaihdosta saakka. Pelkästään lahtelaisnäkökulmasta joutuu menemään kymmenen vuotta taaksepäin ’86-ikäluokkaan, jotta löytää edes jonkinlaisen verrokin.

Joukkueen pelaajia löytyy ympäriinsä joko Korisliigasta tai hakemassa läpimurtoaan pääsarjatasolle divareista. Arttu Saarijärvi (Lahti Basketball), Esko Salonen, Juho-Matti Henttonen (Bisons) ja Aku Haikonen (FoKoPo) kulkivat Alasen lisäksi lahtelaisen juniorimyllyn alusta loppuun, kun taas Ville Karvonen (Lahti Basketball) saapui myöhemmässä vaiheessa Orimattilan Jymystä ja Akseli Hartikainen (ToPo) Lappeenrannan NMKY:stä.

Tuollaisella kokoonpanolla joukkue lähti miltei jokaiseen otteluun ennakkosuosikin viitta yllään. Kotimaassa joukkue voitti B- ja A-poikien Suomen mestaruuden. Vuosien varrella haasteita haettiin myös kansainvälisistä turnauksista ja EYBL:stä (European Youth Basketball League). 

– Tosi lahjakkaita pelaajia ja kovasti siihen aikaan Lahdessa mietittiin, että mitä erikoislahjakkuuksille tehdään. Tässä niitä oli enemmän, ikäluokan pitkäaikainen päävalmentaja Mannelin aloittaa.

– Olen edelleen sitä mieltä, että tuossa ryhmässä oli ehkä liikaa talenttia. Sen olisi voinut jotenkin muutenkin jakaa, jotta matsitilanteissa pelaajat olisi kohdannut omat haasteensa, joita tuollaisella all star -joukkueella ei välttämättä tule. Iso hyöty oli, että harjoittelu oli todella hyvää. Kilpailu oli kovaa ja sitä käytettiin hyväksi, että meillä oli noin laaja taso.

– Aapelilla oli sellaista tietynlaista eleetöntä kovuutta, mitä Suomessa ei hirveästi näe. Meillä oli muutenkin samankaltaista porukkaa, joten pystyimme aika hyvin simuloimaan treeneissä pelejä ja viemään harjoitustilanteet pelitempon ja -kovuuden yli.

Niille, jotka ovat Lahden Namikan ’96-ikäluokan aikoihin seuranneet junnukorista, on varmasti painunut verkkokalvoille näkymä pitkänhuiskeista pelureista, jotka lähtivät riiston tai levypallon saadessaan ennakkoluulottomasti työntämään palloa toiseen päähän – Alanen usein etunenässä pallollisena pelinjohtajana.

– Ei meillä välttämättä ollut pelipaikkoja. Osasin kuljettaa ja halusin kuljettaa, niin toin luonnostaan palloa ylös ja ohjasin peliä, Alanen muistelee junnuvuosiaan.

Alanen tunnetaan pelaajana, joka pelaa suurella tunteella. Luonnollisesti juniorivuosina välillä räiskyi yli äyräiden. Kiivasluonteisille ihmiselle energian kanavoiminen positiivisiin asioihin on elinikäinen prosessi.

– Kilpailutilanteissa se tulee enemmänkin esille kuin normaalissa elämässä. Hyvässä ja pahassa, Alanen aloittaa.

– Sillä oli valtava vaikutus, että pääsi pelaamaan saman valmentajan alla junnuvuodet. Enemmän itsellä on ollut kehittymistä ihmisenä kuin pelaajana. Mannelin tiesi, mitkä neuvot toimii, antoi tietynlaisia vapauksia ja opimme luottamaan toisiimme.

Kuinka sitten nykyään?

– Vuosien varrella on kasvanut ihmisenä ja tullut enemmän ammattilaiseksi koripallon suhteen. Ei ole enää vain junnu, jolla on tuttu valmentaja, jolle pystyy sanomaan, mitä haluaa. Totta kai niitä huonoja puolia tulee edelleen esille, mutta se on enemmänkin treeneissä ja ihmiset ei onneksi sitä näe, Alanen kertoo.

Kaksivuotisella suunnitelmalla viisikkopelaajan kautta Susijengiin

Kun Namika Lahti haettiin konkurssiin 2015, niin lahtelaisen koripallotyhjiön täytti Lahti Basketball, joka lähti hakemaan uutta nousua Divari B:n kautta.

Alanen ei ole ainakaan toistaiseksi ollut mukana uuden seuran tarinaa, koska hän löysi paikkansa Korisliiga-tasolla Korihaista. Vaikka hän oli oli saanut hajanaisia minuutteja pääsarjatasolla jo Namika Lahdessa sekä Loimaa Bisonsissa, niin juuri Uudessakaupungissa hän pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla minuuteille Korisliigassa kaudella 2016/17.

– Ensimmäinen ajatus oli, että pääsen pelaamaan Korisliigaa ja tekemään itsestäni Korisliiga-pelaajan. Alku näytti vähän epävarmalta, mutta lopulta todistin kuuluvani tälle tasolle. Loppujen lopuksi palkinto tuli, pääsi pelaamaan enemmän ja näyttämään omia taitojaan, Alanen muistelee.

Keväällä 2017 BC Nokian silloinen päävalmentaja Ville Tuominen kokosi joukkuettaan tulevaksi kaudeksi ja kiinnitti okulaarinsa Alaseen.

– Kun aloitin valmentamisen ToPon ’96-ikäluokan kanssa 2007, niin Lahti oli ToPon ohella toinen vahva joukkue. Valmensin Aapelia 16-vuotiaiden maajoukkueessa ja olin jo silloin sitä mieltä, että hän on ikäluokan potentiaalisin pelimies. Aapeli oli siis ennestään tuttu kaveri, Tuominen aloittaa.

– Korihaiden kausi oli vähän sekava, mutta Aapelista näki jo silloin, että hänellä on samat ominaisuudet ja potentiaali, jotka oli jo junnuna. Sanoin Aapelille, että tehdään kahden vuoden diili ja kahden vuoden päästä olet Susijengissä.

– Villellä oli selkeä suunnitelma ja pidin siitä. Tietysti työkalut oli omissa käsissä, että pitää myös näyttää omat kyvyt ja pelata hyvin, jotta ne toteutuu. Aika lailla se suunnitelma toteutuikin, Alanen hymyilee.

Kesällä 2019 Alanen pelasi ensin haastajamaajoukkueessa universiadeissa ja pelasi syksyllä kolme ottelua Susijengin harjoitusmaaotteluissa.

Ensimmäisen Näädät-kauden syysosa oli pienoista hakemista tasaisuuden kanssa. Henkinen kasvu ja vastoinkäymisten käsittely kuitenkin parani ja yksi käännekohta oli joulukuinen runkosarjaottelu Töölön Kisahallissa Helsinki Seagullsia vastaan.

Näädät kärsi loukkaantumista ja joukkueella oli käytännössä seitsemän pelaajaa jalkeilla. Tuominen löi Alasen aloitusviisikkoon, peluutti 36 minuuttia ja Alanen vastasi 17 pisteen ja 14 levypallon illalla.

– Mun mielestä aika hyvin käytin tilaisuuden hyväksi, vaikka olisihan se voinut paremmin mennä. Lopussa oli vaparit, joilla oltaisiin joko voitettu tai menty jatkoajalle, mutta heitin ne ohitse. Vaikka tuli tappio, niin itseluottamuksen kannalta se peli oli tärkeä. Näytin taas itselleni ja muille, että kuulun Korisliigaan, Alanen muistelee.

– Sen matsin jälkeen Aapeli oli aloitusviisikossa joka ottelussa, Tuominen aloittaa.

– Pisteidenteko oli Vincent Councilin, Devoe Josephin ja Dragan Labovicin vastuulla, mutta Aapeli oli jo silloin glue guy, joka puolusti aina vastustajan parasta pelaajaa. Treeneissä laitoin Aapelin kakkosviisikkoon, jotta hän sai enemmän pallollista vastuuta ja sai olla oman viisikkonsa ykkösoptio.

Näädät väänsi keväällä välierissä asti, mutta taipui sittemmin Suomen mestaruuteen jyllänneelle Karhu Basketille, jossa Alasen paimennettavana oli muun muassa Rene Rougeau.

– Sitä kovempaan paikkaan ei Korisliigassa joudu ja Aapeli näytti vain nauttivan siitä ilmapiiristä, Tuominen sanoo.

Vaikka kevät 2018 loppui välieriin, niin Alasen kohdalla syksyllä jatkettiin siitä, mihin oltiin jääty. Alanen pelasi tilastollisesti parhaan kautensa Korisliigassa 14,3 pisteen, 5,8 levypallon ja 2,4 syötön keskiarvoilla ollen itseoikeutetusti nokialaisten suomalaisosaston torahammas.

– Jos miettii sitä kautta kokonaisuudessaan, niin en mielestäni tehnyt mitään ihmeellistä. Pelasin omalla tyylillä, jolla oon aina pelannut, mutta heittomäärät ja vastuu kasvoi. Ehkä ensimmäistä kertaa pääsin pelaamaan Korisliigassa enemmän pallollisena, Alanen sanoo.

Kauden päätteeksi Alanen palkittiin vuoden kehittyneimmäksi pelaajaksi. Luonnollinen askel oli isompia ympyröitä kohti Kataja Basketiin ja europeleihin.

Alasen nimi Seppälän ja Palmin jatkoksi Katajassa?

Jos pyörittää kellon vuoden taakse kevääseen 2019, niin Alasella oli edessä vielä hienoja asioita: universiadit, Susijengi-debyytti, uusi ympäristö Joensuussa ja europelit, mutta soppaa päättyneellä kaudella sekoitti loukkaantuminen.

– Ehkä B-junnujen vanhemmissa oli edellinen isompi loukkaantuminen, mutta muuten olen päässyt menemään aika loukkaantumisvapaana. Nyt oli ehkä ensimmäinen kausi, jossa joutui kamppailemaan enemmän loukkaantumisten kanssa kuin pelaamisen, Alanen kertoo.

– Aapeli on ollut todella vähän loukkaantuneena ja oikeastaan koskaan kipeänä. Se B-junnujen selkäongelma oli ainoa ja sekin hoidettiin todella hyvin pois. Loukkaantumisten vähyys pelityyliin nähden on aika kova suoritus. Kaatuneena Aapeli viettää pelistä edelleen aika ison pätkän, Mannelin naureskelee.

FIBA Europe Cupin lohkovaiheen ottelussa lokakuussa aarhusilaista Bakken Bearsia vastaan Alanen kärsi alaraajavamman, jonka vuoksi hän joutui olemaan sivussa pari kuukautta.

– Ennen loukkaantumisia en pelannut älyttömän hyvin. Totta kai, kun loukkaantuu, niin kestää vähän aikaa löytää pelirytmi ja ehkä se kesti turhan kauan. Tuntui siltä, että alkaa pääsemään pikkuhiljaa omaan pelituntumaan, mutta valitettavasti kausi loppui kesken.

Koronaepidemian aikaa kotiseudullaan Lahdessa viettävä Alanen on sanojensa mukaan tällä hetkellä terve ja treenaa jo kohti tulevaa kautta. Kataja on lähivuosina toiminut ponnahduslautana monille suomalaispelaajille kohti ulkomaankenttiä ja Alasella on käsissään samanlaiset palikat.

– Uskoin jo vuonna 2012, että Aapeli tekee hyvän uran Euroopassa ja uskon edelleen. Joensuu ja europelit ovat näyteikkunana pelaajalle loistava. Sitä reittiä Ilari Seppälä ja Topias Palmi lähtivät koville kentille ja uskon Aapelin olevan siinä jonossa seuraava, Tuominen sanoo.

– Tavoitteena on pelata niin hyvin Korisliigassa, että annan itselleni mahdollisuuden lähteä ulkomaille, Alanen kiteyttää.