Säkkijärven polkka pärähtää soimaan Nokian kommunikaattorissa Taipalsaarella sijaitsevalla huvilalla. Puhelin nousee terassipöydältä ja matkalla korvalle kopsahtaa vastaajan silinteriin.
”No mitä nyt poika?”, Maki Rutunen kysyy.
”Miksi Saija Leini pyys miulta siun numeroa?” pelokas nuoren miehen ääni langan toisessa päässä vastaa.
”Nyt myö tehää kuule sillee, et anna mie hoidan tän!” päättäväinen Rutunen lopettaa puhelun.
Rutunen ja Leini ovat toisilleen tuttuja 80-luvun loppupuolelta. Kaksikko oli tavannut toisensa ensimmäisen kerran Santalahden leirintäalueella kivenheiton päästä Kymen Golfin klubitalolta. Villiksi mennyt ilta oli päätynyt yhteiseen matkaan samalle mökille.
Asiasta ei tiennyt kaksikon lisäksi muu kuin aamugolfille kameransa kanssa matkannut hovikuvaaja Vai Silakka, joka oli saanut ikuistettua nuorten kikattavaisten soidinmenoja uudenkarhealla Nikonillaan. Herrasmiehenä Silakka ei koskaan näyttänyt kuvia kellekään.
Kerran Lappeenrannan urheilutalolla oli käydä vahinko. Rutusen toimiston ja miestenhuoneen ovet olivat vierekkäin. Rutunen oli kerran tarvinnut omaa rauhaansa apuvalmentajansa kanssa, joten hän oli heittänyt siivoushuoneen kärryt käytävälle ja siitä lähtien hänellä on ollut oma työhuone.
Mestaruusviirit hallin katossa takasivat sen, että harva uskalsi sanoa Rutuselle mitään vastaan. Tai jos uskalsivat, Rutunen pisti välit poikki.
Silakka eksyi väärästä ovesta sisään ja oli talloa Rutusen silinterin, josta meinasi nousta kamala kalapaliikki. Silakka oli valmis jo jälkipyykeissä julkaisemaan kuvan Koripallo.comissa, mutta hän leppyi ja piti tiedon itsellään.
Tekstiviesti ilmestyy Kassi Kuovin banaanipuhelimen ruutuun. Kuovi avaa puhelimen, jossa on ytimekäs viesti Rutuselta: ”Nyt äkkiä toimistoon!”
Kuovin pleikkahetki Willy Oneriverin ja Taakka Kulhon kanssa keskeytyy pomon viestiin ja viininpunainen Honda Jazz sinkoaa kohti urheilutaloa niin kovaa kuin kakkosvaihteella pääsee Kapasiteettiyksikön pyöriessä cd-soittimessa.
Rutunen istuu selkä kohti ovea, kun Kuovi avaa toimiston oven. Huone on niin pieni, ettei Rutunen pysty kääntymään. Sen takia hän on asentanut pelin tietokoneruutunsa taakse, että hän pystyy katsomaan kulloistakin vierastansa.
”Mikä hätänä?” Kuovi kysyy.
”Muistat sie sen Tolosen Jonnen? Miehän yritin naarata sen tänne, mut se perkeleen vellipöksy meni johonkin Kotkaan”, Rutunen sanoo.
”Joo mie näin eilen IRC-galleriassa, että oli tehty sellainen Kadonnut: Jonne Tolonen -kanava”, Kuovi sanoo.
”Siel oli eilen pelissä käynyt jotain hämärää, halli oli mennyt pimeeksi ja kukaan ei tahdo tietä mitään. Karkkikeisari oli ollut siellä kattomassa sitä peliä, mut oli lähtenyt pois. Se oli soittanut kotimatkallaan J.A. Pöpilälle, mut ei ollut kuulemma havainnut mitään ihmeellistä”, Kuovi jatkaa.
”Älä nyt sano, että Karkkikeisari on sotkeutunut perkele tähän? Se kerran hölmöili itsensä johonkin helvetin kiekkopiireihin ja Sushijengeihin kuuluttamaan. Nykyään se syö Aki Koivuvuonon kanssa katkarapuleipiä päivittäin lounaaksi. Sillä on varmasti näppinsä pelissä tässäkin”, Rutunen ärähtää.
”Mut eiks se Saija Leini, joka pyys siun numeroa, ole Kotkasta? Sehän käy paljon peleissä ja eiks se ole sen Reija Pellin rikostoimittajakavereita?” Kuovi kysyy.
”Tän takia mie halusin siut tähän miu kaveriksi! Hyvä Kassi!” Rutunen iloitsee.
Kuovin matkatessa pukukoppiin yllätys on suuri. Irvistys-lehden valokuvaajat ovat vallanneet pukuhuoneen. Alastomat pelaajat vilisevät Kuovin silmissä salamavalon vilkkuessa.
Kuovi kääntyy välittömästi ovelta pois ja kuulee Rutusen puhuvan puhelimessa.
”Kenes tyttöi siellä on? Onko siellä Sahalahden Seija?”
Tulee hetken hiljaisuus. Kuovi jää kuuntelemaan, mitä Rutunen seuraavaksi sanoo.
”Väitätkö, että minä olisin muka ollut eilen Kotkassa? On meillä muillakin Auto-Sanin teippauksilla olevia Namika-autoja. Olin kotona koko eilisen, katsoin viime vuoden mestaruusjuhlia nauhalta ja etsin ensi kaudeksi uusia pelaajia.”
Samaan aikaan Urheilutalon rappusia astelee joukkueen tähtipelaaja, Kasi Riiheläinen. Naurun röhötystä ei kuitenkaan kuulu.
Riiheläinen törmää käytävällä joukkueen fysiikkavalmentajaan Pate Keltaiseen.
”Muut jätkät on jo kopissa kuvauksissa, Liina Hulppea odottaa sinuakin. Missäs sinä oot ollut?” Keltainen kysyy.
”Olin eilen Timpan kanssa Kankaantaan Kisan saunaillassa. Verestettiin Kampilaisen kanssa vanhoja ja sitten lähdin Ceidin ja Ratlandin kanssa mopoilla käymään Kotkassa…”, Riiheläinen vastaa.
Muistaako Riiheläinen väärin? Pätkiikö hänen muistinsa? Vai salaileeko hän?
Olikohan se kulkuväline Kotkaan sittenkin se auto, jossa oli Auto-Sanin teippaukset?