Osa 3

Samaan aikaan istui katsomossa kokenut tamperelainen, entinen etsivä Saija Leini. Leini tunnettiin tarkasta vainustaan rikoksien ja mysteerien osalta sekä vankasta koripallo- ja yleisurheilutaustastaan. Hämmentyneenä ei ainoastaan Karhuvuoren yleisön kannustusstrategiasta, mutta myös silmiensä edessä avautuneista tapahtumista Leini puisteli päätään, kunnes päätti jälleen kerran ryhtyä toimeen. Tietäen, että hänen hyvällä ystävällään Helinä Soikalla on muiden naisten kadehtima esteetön pääsy KTP:n miesten pukuhuoneeseen, lähti Leini etsimään tuota yli 190-senttistä blondia. Pian heidän katseensa kohtasivatkin, eikä Helinä tarvinnut muuta. Hän raivasi tiensä epämääräisesti hielle ja testosteronille tuoksahtavaan huoneeseen visusti painaen mieleen kaiken normaalista poikkeavan. 

Perille päästyään Helinä oli törmätä lattialla rötköttävään hahmoon, eikä voinut välttyä ajatukselta siitä, että kyseinen hahmo olisi voinut asetella itsensä ehkä hieman esteettisempään asentoon. Pian Helinän huoli kuitenkin heräsi, sillä hahmo näytti menettäneen tajuntansa ja ympärillä olevat mieshenkilöt eivät osanneet muuta kuin tuijottaa myöhemmin Mäläskäiseksi tunnistamaansa miestä. Helinän päässä raksutti kiivaasti samalla kun hän hälytti paikalle paikallisen lääkäritutun, Marja Kervolan. Kervolan hoitaessa hikistä Mäläskäistä ryhtyi Helinä kirjaamaan mentaalisesti ylös asioita, jotka eivät oikein osuneet kohdalleen: Mäläskäisen presenssi Kotkassa,  Salmelaisen outo pälyily, Jonnen tavaroidenkin puuttuminen sekä se, että pukuhuoneesta juoksi ulos joku täysin tuntematon, pitkä, etelä-amerikkalaisen näköinen henkilö. Näiden tietojen kera Helinä loikki käytävään, jossa ex-etsivä Leini jo odotteli.

“Mitä havainnoit”, kysyi Leini tavalliseen suoraan ja vähäsanaiseen tyyliinsä.

 Helinä mietti tovin, ennen kuin vastasi, sillä tiesi, että Leini arvosti terävää, tarkkaa ja mieluummin muutaman sanan analyysia.

“Jonne tavaroineen kadonnut kera koripallon. Mäläskäinen, jonka pitäisi olla Tampereella, makaa hikisenä pukuhuoneen lattialla, Salmelainen uuden partansa kanssa vaikuttaa hermostuneelta ja huoneesta poistui rivakasti minua pidempi etelä-amerikkalainen mieshenkilö”, listasi Helinä.

Leini hieroi ohimoitaan yrittäen sulattaa sekä kuullun että näkemäänsä. Tuohon etelä-amerikkalaiseen Leini oli törmätä matkalla kuulemaan Helinän raporttia, ja hän voisi laittaa vaikka kaikki koiransa pantiksi siitä, että kyseinen henkilö oli Brasiliasta perustuen miehen suhauttamaan anteeksipyyntöön. Kieli, jota mies käytti, oli eittämättä portugali.

Pian kahden pitkänhuiskean naisen joukkoon liittyi Mäläskäistä hoitanut lääkäri Kervola, joka antoi pikaisen katsauksen tilanteesta. “Potilas on fyysisesti kunnossa, mutta henkisesti sekava. En tunne miestä, joten en ole varma, onko osa persoonaa vai vaikuttaako tapahtumat olotilaan”, tilitti Kervola ja huikkasi Mäläskäisen mumiseen jotain Jonnesta ja koripallosta sekä kätketystä aarteesta ennen kuin kiiruhti pihalle saapuneeseen ambulanssiin. 

Leinin sulatellessa saamiansa tietoja, porhalsi paikalle Aki Koivuvuono, Koripalloliiton toimitusjohtaja kohti tyhjenevän hallin aulaa, johon Leini ja Helinä olivat siirtyneet. 

“Saija, hyvä, että olet täällä! Olet jo varmaan havainnut, mitä kaikkea hullua täällä tapahtuu”, puuskahti Koivuvuono.

“Kyllä ja olen ottanut jo ensi askeleet asian selvittämiseksi”, sanoi Leini rauhallisesti. 

“Erinomaista! Tiedän, että olet jo jättänyt viralliset tehtävät, mutta voitko ottaa tällaisen epävirallisen toimeksiannon? Joo, joo, se viimeinen lonkero-case ei mennyt ihan putkeen, mutta eihän meistä kukaan voinut arvata, että pääepäillyllä on migreeni”, tilitti Koivuvuono samalla toivoen, ettei olisi muistuttanut Leiniä hänen uransa ainoasta epäonnistumisesta.

Leinin hyvin muodostunut leukalinja kiristyi aavistuksen verran hänen muistellessaan tuota onnetonta tapausta, mutta pian Leini kuitenkin ymmärsi, ettei se saanut määrittää hänen seuraavia suorituksiaan.

“Aki, teen kaikkeni. Kokoan taas tiimin kasaan eli Teija Taimi saa ottaa vastuulleen numerot, Saaga Sadrateigen saa ottaa verkostot, Lexa Vanhatalo tekee jalkatyön. Lisäksi saatan saada mukaan Julle Viivasen, jolla riittää mielikuvista tämän tyyppisiin tapauksiin. Olen jo Helinän ja lääkäri Kervolan avulla saanut jonkinlaisen kuvan taustatapahtumista, mutta kokonaiskuvaan on vielä pitkä matka”, eritteli Leini ja poistui rivakasti kohti juuri hankkimaansa uutuuttaan kiiltävää silmäteräänsä, Ford Kata, jättäen Koivuvuonon aavistuksen huojentuneeseen tilaan Karhuvuoren urheilutalolle. 

Leini oli jo päättänyt ajaa takaisin omaan tukikohtaansa Tampereelle. Ajomatka oli kuitenkin sen verran pitkä, että hän ehti soittaa kullekin tiiminsä jäsenelle matkan aikana. Teija Taimi, tuo Rita Hayworthia muistuttava numeronero, suostui viipymättä haasteeseen kertoen, että tuo kaivattua jännitystä pankkimaailman tylsyyteen. Sekä Sadrateigen että Vanhatalo molemmat hihkuivat innosta saada harmaat aivosolut hyötykäyttöön. Mielenkiintoisimman keskustelun Leini kävi Viivasen kanssa, sillä hänen kanssaan Leini ei ollut aiemmin työskennellyt. Vaihdettuaan tavanomaiset kohteliaisuudet kävi Leini asiaan: “Julle, olet varmaan kuullut Karhuvuoren tapauksesta? Hyvä. Olen saanut Koivuvuonolta toimeksiannon casen osalta ja kokoan tiimiä. Meillä olisi käyttöä sinunlaisellasi osaajalla. Kiinnostaako?” Vain hetken mietittyään Viivanen vastasi myöntävästi ehdottaen samalla, että hänen EffortStewardess- palveluaan voitaisiin käyttää apuna. Lopetettuaan puhelun Leini oli enemmän kuin tyytyväinen ja tiesi, että kukin tiimin jäsen oli jo lähtenyt selvittämään kullekin osoitettua tehtävää omatoimisesti. “Seuraavan päivän puhelinpalaveri tulisi jo varmaan tuomaan paljon lisätietoa tapaukseen”, mietti Saija Leini ajaessaan kohti päämajaansa illan hämärtyessä. Perillä Leini päätti siemaista lasillisen hyvää valkoviiniä, vaikka suu olisikin kaivannut lonkeroa. Mutta muisto viiden vuoden takaisesta epäonnistumisesta ei anna Leinille lupaa suhauttaa auki yhtään ainoaa kaipaamaansa tölkkiä.

Hyvin nukutun yön jälkeen Leini sai tiimin kasaan Skypen kautta. Saaga oli ainoa, jolla oli hieman vaikeuksia, sillä pitkän PC-käytön jälkeen hän oli rohkeasti ottanut käyttöön Applen koneen. Oman tyttärensä avun turvin tämä kokenut diplomi-insinööri sai kuitenkin niin sanotusti homman pelittämään ja päivityspalaveri voitiin aloittaa. Teija Taimi oli jo tehnyt kattavan analyysiin siitä, kuinka usein tapahtumien kaltaista on tapahtunut, ja loppupäätelmänä oli, että nykyhistoria ei tällaista todistetusti tunnista. Teijan päätelmä oli, että tapahtumat eivät ole toisistaan riippumattomia, ja että kaiken takana on pirullinen suunnitelma vaatien usean henkilön saumatonta yhteistyötä, melkein kuin hyvin valmennettu koripallojoukkue. Huomio sai ansaitusti muut jäsenet vetämään henkeä äkillisesti. “Oma kokemukseni ja havaintoni verkostoista tukee Teijan johtopäätöstä. Lisäksi tässä on selvästi mukana kansainvälinen ulottuvuus tuon pitkän brassin vuoksi ja se tuo lisähaasteita - onko koko ns. joukkue valmentajineen kenties Brasiliasta vai onko kyse eri kansalaisuuksien konstellaatiosta ja mikä on heidän motiivinsa? Jonne, Mäläskäinen, pallo vai joku”, pohti Sadrateigen.  Ryhmä vaipui hiljaiseen mietintään, kunnes Julle Viivanen rykäisi ja sanoi: ”Itse olen miettinyt, että voisimme käyttää palvelumme EffortStewardessin jäseniä kartoittamaan kenttää ja keräämään tietoa. Ymmärtääkseni Lexa sinä olet jalkatyön asiantuntija, joten voinet auttaa speksaamisessa.” Lexa Uusitalo ei miettinyt sekuntiakaan suostuessaan ehdotukseen, ja Leini ehdottikin, että pari alkaisi välittömästi työstää asiaa. Viivanen ja Uusitalo siirtyivätkin heti toiselle kanavalle kolmen muun jatkaessa omaa pohdintaansa keskenään. 

“Olen sitä mieltä, että meidän on alettava muodostamaan hypoteeseja tästä casesta,” linjasi Leini Taimen ja Sadrateigenin myönnellessä. “Kuten Saaga sanoit, kohde voi olla Jonne, Mäläskäinen tai pallo. Lisäisin vielä, että kohde voi olla myöskin joku muu näihin jollain tavalla liittyvä, esimerkiksi valmentaja Salmelainen. Kuten Helinä raportoi, oli ko henkilö poikkeuksellisen hermostunut ja pälyili ympäriinsä epäilyttävästi. Voi tietysti johtua myös parrasta.” Leinin johdolla ryhmä jakoi tehtävät kohteen mukaan siten, että Leini otti päävastuun pallosta ja uudesta nimeämättömästä kohteesta, kun taas Taimi hoiti Jonnen kohteena ja Saaga Mäläskäisen. Julle Viivanen ja Lexa keskittyivät löytämään mahdollisimman paljon tietoa salaperäisestä brasilialaisesta, joka nimettiin yhteistuumin koodinimellä Pentti.  “Syöttäkää kaikki tieto Jullen tarjoamalle alustalle, niin kaikki pääsevät siihen käsiksi ja voivat sitä käyttää oman tehtävänsä suorittamiseen. Ja muistakaa, tieto pysyy vain tämän tiimin sisällä. Ainoa, jota saa informoida, on Koivuvuono”, painotti Leini.

Omilla tahoillaan ryhmän jäsenet olivat ryhtyneet rivakasti toimeen. Teija Taimi oli tutkinut jo seuraavaan päivään mennessä Jonnen taustoja. Kävi ilmi, että Jonne ei ollutkaan mikään aivan tavallinen liigapelaaja, vaan historiasta löytyi niin arkeologian kuin kauppatieteiden opintoja. Lisäksi Jonne oli viettänyt vaihto-opiskeluvuoden Argentiinassa lähellä Iguaçun putouksia. Olisiko tämä se ratkaiseva linkki Penttiin? Toisaalla Saaga penkoi arkistoja ymmärtääkseen Mäläskäisen sielunelämää ja sitä, miten peluri liittyy koko tapahtumaketjuun. Saaga joutui lähinnä turvaamaan julkistettuun materiaaliin ja verkostohaastatteluihin, sillä Mäläskäinen oli eristetty sairaalassa karanteeniin. Herättyään tajuttomuudesta potilas ei kuulemma kyennyt muodostamaan yhtään järkeenkäypää lausetta, mutta hoki sanaa pallo. Tutkimusten tuloksena Julle Viivasen alustalle Saaga kirjasi havainnnot ja päätelmät Mäläskäisestä. Näytti tässä vaiheessa siltä, että pelurilla ei ollut kytköksiä Etelä-Amerikkaan, mutta ilman haastattelua tästäkään ei ollut varmuutta.

Kenttätyöhön paneutuneet Julle ja Lexa olivat saaneet jalkautettua 150 innokasta korisjunnua Jullen EffortStewardess-palvelu kautta ja raportteja alkoi satamaan tihenevässä tahdissa tiimille. Kenttäväki raportoi erinäisistä havainnoista Etelä-Suomen alueella koskien latinalaisen ulkomuodon omaavia pitkiä miehiä. Erityisen suuri määrä havaintoja oli tehty nimenomaan Karhuvuoren ympäristössä juuri peliä ennen sekä välittömästi Urheilutalon tapahtumien jälkeen. Myös Joensuussa oli nähty kaksi huuliparralla varustettua pidempää tummaa miestä, jotka puhuivat jotain Italian ja Espanjan sekoitusta. Tästä Saija Leini päätteli heidän puhuneen nimenomaan portugalia ja näin ollen sopivat etsittyyn profiiliin.

Omissa tutkimuksissaan Leini halusi ensin tarkistaa valmentaja Salmelaisen osuuden tapahtumiin. Nopea puhelu valmentajan viehättävälle vaimolle kuitenkin selvitti tilanteen: Salmelainen oli Mäläskäisen harvinaisen runsaan hienerityksen nähtyään muistanut, ettei ollutkaan nostanut pestyjä pyykkejä pesukoneesta narulle kuivumaan ja pelkäsi vaimon reaktiota. Näin ollen se ketju ei johtanut mihinkään, mutta Leini jätti silti tilaa mahdolliselle tuntemattomalle kohteelle. Lisäksi Jonnen pisteiden pyyhkiytyminen tilastoista ja taululta olivat vastausta vaille. Sen selvittämiseen Julle Viivanen oli ehdottomasti paras ja Leini päättikin pyytää Jullea tarttumaan asiaan pikimmiten.

Pallon osuus olikin sitten hankalampi ja siksi mielenkiintoisempi. Oliko tapahtumien motiivi jostain syytä kadonnut pallo? Mitä pallosta tiedettiin? Voisiko pallossa olla jotain sellaista, joka houkuttelisi isoon operaation tuntemattomalta taholta? Tietämättään Leini oli hyvin lähellä totuutta, mutta sen saavuttaminen oli vielä kovan työn takana. Yhden asian Leini kuitenkin tiesi: kukaan muu kuin hänen tiiminsä ei kykenisi ratkaisemaan arvoitusta ja tuomaan sekä Jonne että pallo takaisin turvaan.