23.7.2020 11:36 BC Nokian juniorimyllystä maailmalle lähtenyt 195-senttinen ja 25-vuotias Shawn Hopkins palasi viime syksynä kotimaahansa neljän Yhdysvalloissa viettämänsä kauden jälkeen. Jo debyyttikausi Korisliigassa osoitti, että ”Pikku-Hopi” ei ole pelkästään lennokas donkkaaja, vaan kansainvälistä uraa havitteleva ja kovaa vauhtia kehittynyt jokapaikanhöylä.
Pitäkääpä silmällä: Shawn Hopkins tekee kovaa nousua Korisliigan eliittiin ja Susijengin rotaatioon.
Korisliigan kaikkien aikojen legendaarisimpiin pelimiehiin lukeutuvan Garcia Hopkinsin poika sai jo osaltaan nauttia menestyksestä kotimaan kentillä jo puoli vuosikymmentä sitten, kun hän säkitti BC Nokian paidassa 10,8 pistettä matsia kohden kevään 2015 divarin mestaruuteen päättyneellä kaudella.
Mestaruutta seuranneen neljän Yhdysvalloissa viettämänsä kauden aikana Hopkins keskittyi opiskelemaan peliä ja monipuolistamaan repertuaariaan – ja palasi kotimaahan niin täynnä itsevarmuutta, että ennen ensimmäistä Korisliiga-kauttaan fleksaili Ylen haastattelussa: ”Kun pelataan Korisliigaa, tervetuloa vaan puolustamaan minua.”
Nyt ”Pikku-Hopin” ensimmäinen ammattilaiskausi on takana. Hän kuului Korisliigan ylempään keskikastiin kuuluneen BC Nokian avainmiehistöön 23,3 peliminuutillaan matsia kohden ja urakoi 7,9 pistettä, 3,2 levypalloa ja 1,1 syöttöä ottelua kohden sekä ansaitsi yleisöäänestyksessä Korisliigan vuoden tulokkaan arvonimen. Fleksailu - leikkimielinenkin sellainen, tosin - on vaihtunut kunnioitukseen.
- Täytyy antaa rispektiä, Korisliiga oli odotettuakin kovempi. Siis tiesin, että Korisliiga on tosi kova sarja. Mutta jos peilaan niihin matseihin, joita olin joskus yli viisi vuotta sitten katsomassa, mun mielestä liiga on kehittynyt tosi paljon. Siellä ei saanut mitään ilmaiseksi, Hopkins arvioi.
Hopkins itse arvioi ensimmäistä kauttaan koripalloammattilaisena Korisliigassa vuoristoratamaiseksi. Kymmenen pisteen rajapyykki rikkoutui keskimäärin joka kolmannessa ottelussa ja puolustus kehittyi koko ajan kauden edetessä, mutta vastaavasti etenkin liigan kärkipään joukkueet onnistuivat monesti riisumaan hänet aseista.
- Mulla oli etenkin alkukaudella sellainen huono tapa, että tulin matsiin tunnustelemaan sen sijaan, että olisin antanut ekan iskun. Sain vähitellen siitä otteen, vaikkakin liian myöhään, että lähdetään ekasta pallonhallinnasta asti ottamaan vastustajasta mittaa.
- Totta kai sopeutumiseen saattoi vaikuttaa sekin, että pelaan ihan uutta liigaa ja ekaa kautta ammattilaisena, enkä oikein vielä tiennyt omaa roolia jengissä. Mutta mun mielestä pelasin kauden loppua kohden paljon paremmin.
Missään nimessä Hopkinsia ei voi kutsua koripallotermein ”late bloomeriksi” eli myöhäisellä iällä kukkaan puhjenneeksi pelaajaksi. Hänellä on komeat meriitit divarin mestarijoukkueesta jo viiden vuoden takaa ja kunnioitettavat 82 juniorimaaottelua vyöllään.
Silti, koripallo on vuosien aikana kehittynyt Suomessa. Korisliigan joukkueiden rotaatiot ovat alati leveämpiä ja kilpailu pelipaikoista kovempaa. Miestenkin maajoukkuetasolla Hopkins olisi ollut kovaa valuuttaa viitisentoista vuotta sitten jo pelkästään fyysisten ominaisuuksiensa ansiosta, mutta tänä päivänä Susijengin vahvuuteen mahtuu useampi kansainvälisen tason viisikko.
Siksi Hopkins tietää, että kehityksen on jatkuttava. Olennainen osa kehityspolkua olikin nelivuotinen taival Yhdysvalloissa – ja etenkin sen ensimmäinen kausi Troyn yliopistossa ja viimeinen kausi North Georgiassa.
- Ekan Troyn kauteni aikana sain muiden pelaajien loukkaantumisten vuoksi tosi paljon peliaikaa. Minuutit sitten tokan kauden aikana vähenivät, kun loukkaantuneet kaverit oli taas pelikunnossa. Kolmanteen Troyn kauteen lähdettäessä kaikki näytti treeneissä tosi hyvältä ja koutsi lupaili isoja minuutteja, mutta niitä ei koskaan tullut, summaa Hopi aikansa Troy Trojansin paidassa.
- Päätin pelata mun viimeisen NCAA-kauden sarjatasoa alempana, koska North Georgian pääkoutsi halusi mut sinne ja meidän intressit kohtasi täysin.
North Georgiassa Nokian nuori varsa sai kirmata vapaana laitumelle. Hän sai luvan juosta kenttää, laittaa palloa maahan, lennättää kulmakolmosta, pakittaa pallonkäsittelijää koko kentällä, hakea vähän riskilläkin donkkia tai blokkia.
- Kun oli pari kautta tottunut istumaan penkillä, oli vaikea omaksua Äijän rooli, mutta tarvitsin just sellaista siihen pisteeseen, Hopi naurahtaa.
- Mulla oli hyökkäyspäässä joukkuekonseptin puitteissa omia vapauksia ja koutsien kanssa hiottiin kehitettäviä osa-alueita. Jouluun asti olin liigan parhaita skoraajia ja vaikka tehot vähän tippui kauden edetessä, koen sen olleen mun uran kannalta tosi onnistunut kausi. Just sellainen, jota tarvitsin ennen Eurooppaan palaamista.
Hopkins saavutti 25 vuoden rajapyykin toukokuun yhdeksäs päivä. Tänä päivänä hän onkin koripalloilijana omanlaisensa paradoksi: tavallaan pelaajana hyvinkin kokenut, toisaalta vasta uransa alussa.
Ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan hän sai opetella koripalloilijan päivätyötä tutun BC Nokian riveissä, tulevaksi kaudeksi hän siirtyy paikallisvastustaja Tampereen Pyrintöön – ja lopullinen tähtäin on pidemmällä, ammattilaisena kotimaan rajojen ulkopuolella.
Yhä merkittävämpää roolia Hopkinsin ammattilaispolulla näyttelee Susijengi, jonka laajempaan vahvuuteen hän on kuulunut kesästä 2016 asti. Vuosi sitten Napolin universiadeissa Hopkins osoitti arvonsa roolipelaajana miesten haastajamaajoukkueessa. Tänä kesänä hän on puolestaan ollut nuoressa Susijengi-ringissä paitsi tutun lennokas ja letkeä, myös osoittanut kokemustaan ja kypsyyttään tavassaan lähestyä peliä.
- Mun mielestäni vaikka neljän vuoden takaiseen verrattuna mun ikä ja kokemus näkyy siinä, että olen oppinut jättämään turhat höntyilyt pois ja keskittymään olennaisiin asioihin kentällä. Pyrin ottamaan joukkueen kannalta oikeita ratkaisuja ja työstämään koko ajan kehitysalueitani, hän arvioi.
Toisaalta kilpailun kovetessa kaikkein lahjakkaimpaan parikymppinen ei automaattisesti marssi maajoukkuerotaatioon. Vertailukohdaksi Hopkinsille löytyy toinen pirkanmaalainen, Topias Palmi, joka breikkasi Susijengissä 24–25-vuotiaana. Tai vaikkapa fanien suosikki Juho Nenonen, josta kypsyi 30 vuoden iässä Susijengille elintärkeä roolipelaaja, ellei suoranainen ratkaisupelaaja, MM-karsintoihin.
- Tykkään tosi paljon Susijengin kilpailuasetelmasta – jos vertaan vaikka ihan mun ekaan maajoukkuekesään (2016), kilpailu on koko ajan vaan koventunut. Se kehittää suomalaista korista. Jos on määrätietoinen ja jaksaa tehdä töitä, Susijengiin voi breikata vaikka yli kolmikymppisenä.
Tähänastisella miesten maajoukkueurallaan Hopkins on edustanut Suomea kuudessa maaottelussa vajaan neljän minuutin keskiarvolla. Ensimmäiset maaottelupisteensä hän upotti elokuussa 2016 Pietarissa vapaaheittoviivalta.
Samalla, kun Hopkins työskentelee Susijengi-läpimurtonsa eteen, hän löytää tähänastisesta maajoukkueurastaan tasan yhden harmillisen hetken – se tapahtui maajoukkuedebyytissä 30. heinäkuuta 2016 Tampereen Hakametsässä.
- Me pelattiin silloin Belgiaa vastaan. Mä lähdin hakemaan donkkia, mutta muutin sen ilmassa layupiksi ja pallo kierähti renkaasta. Jos mä oisin yrittänyt donkkia, se ois mennyt sisään, ja se ois ollut tosi makea tapa tehdä ekat maaottelupisteet, Hopi nauraa.
- Mutta mä lupaan, että niitä donkkeja tulee vielä.
Andre Gustavson kolkutteli 2010-luvun viimeisinä vuosina Susijengin portteja yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista suomalaispelaajista. Vaikka viimeiseen neljään vuoteen Gustavsonia ei ole maajoukkuepaidassa nähty, on hänen tähtäimensä kuusivuotiseksi venähtäneen NCAA-uran ajan ollut koko ajan ammattilaisurassa ja Susijengissä.
Vaikka Joel Mäntynen, 21, onkin tehnyt itsestään nimeä ennen kaikkea pisteidentekijänä, hän yllätti jopa itsensä kohotessaan viime kaudella Korisliigan parhaiden pistemiesten kategoriaan. Puhjettuaan kukkaan pääsarjatasolla Mäntynen hakee nyt uralleen seuraavaa nostetta. Susijengi Rising Stars -leiritys palvelee tässä kokonaisuudessa useampaa tarkoitusta.
Eemi Luukkonen, 200 cm ja 20 vuotta, kasvoi vuosi sitten kesällä ikäluokkamaajoukkueensa keulakasvoksi ja nosti vajaamiehisen ryhmänsä altavastaajan asemasta B-divisioonan mitalipeleihin. Nyt Lahti Basketballin juniorimyllyn kasvatti nauttii ensimmäisestä kesästään aikuisten maajoukkueympyröissä ja tähtää seuraavalle kehitysaskeleelleen.
Perttu Blomgren, 21, sai seurajoukkuekaudesta 2022–23 sen, mitä tavoittelikin: runsaasti peliminuutteja ja mahdollisuuden jatkaa nousuaan Korisliigan kärkipelaajien joukkoon. Nyt edessä on Blomgrenin uran toinen susikesä ja jo ensimmäisessä ottelussa Latviaa vastaan hän osoitti, miksi häntä pidetään kansainvälisen tason pelaajalupauksena.
Perinteikkään kotkalaisseuran KTP:n kasvatti Vili Nyman, 25, kuului oman ikäluokkansa juniorimaajoukkueen ehdottomiin kärkinimiin. Määrätietoinen harjoittelu auttoi Nymania tekemään läpimurtonsa Korisliigan kotimaiseen eliittiin 2022-23-kaudella ja nyt mies on palannut puolen vuosikymmenen jälkeen Suomi-paitaan Susijengi Rising Stars -leirityksessä.
KTP:n juniorimyllyn kasvatti Thomas Tumba, 22, on tunnettu koripallopiireissä yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista koripalloilijoista. Joensuussa vietetty ensimmäinen ammattilaiskausi toi mukanaan Suomen cupin mestaruuden, SM-pronssia ja Korisliigan vuoden tulokkaan palkinnon. Susikesä 2023 on ”Masille” taas mahdollisuus ottaa yksi kehitysloikka.
Susijengiä viimeiset kuusi vuotta edustanut Kataja Basketin pelinrakentaja Jamar Wilson, 37, saavutti syksyllä merkittävän rajapyykin valmistuttuaan urheilujohtamisen maisteriksi Southern New Hampshiren yliopistosta. Wilson keskittyy vielä täysillä koripallouraansa, mutta uskoo koulutuksen olevan apuna yhteisön auttamisessa pelivuosien jälkeen.
Korisliigaan saadaan syksyllä kosolti kansainvälistä kokemusta lisää, kun Helsinki Seagullsin kanssa kolmivuotisen sopimuksen solminut Susijengin kapteeni Shawn Huff, 35, kirmaa kotimaan pääsarjakentille ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen.
Kansainvälisen koripalloliiton FIBA:n Time Out –koulutusohjelma tarjoaa peliuransa päättymistä lähestyville eurooppalaisille huippupelaajille mahdollisuuden opiskella urheilujohtamista kansainvälisessä ympäristössä.
Suomalaisessa viihdemaailmassa räjähti keskiviikkona pommi, kun uuden Tähtien Sota -elokuvan ”The Force Awakens” yhteydessä paljastui suomalaisen Joonas Suotamon, 29, esittävän elokuvassa Chewbacca-wookieta. Entisen Korisliiga- ja Susijengi-sentterin johtopäätös elokuvan Lontoon ensi-illan jälkeen on tyhjentävä: ”Ilman koripalloa en olisi täällä nyt.”